Hyvää Uutta Vuotta 2009!

Oliver sekalaumoineen toivottaa kaikille ihmis- ja eläinystäville ja sukulaisille oikein hyvää, rauhallista ja lempeää uutta vuotta 2009. Napsautapa linkkiä

niin näet, miten meidän sakki jammaa!

Eläinten huonoa kohtelua ei saa hyväksyä

Minulle ja mammalle tuli tällainen sähköpostiviesti, jossa pyydetään kirjoittamaan nimi adressiin turkiseläinten puolesta. Viesti oli kiertänyt ympäri maailmaa, ja siinä on linkki kauheaan, salaa kuvattuun videonpätkään, jossa turkiseläimiä nyljetään elävinä, jotta saataisiin parempi karva.

Laitan sen viestin tähän sellaisena kuin se tuli:

Hei ystävät, tässä vetoomus, johon kaikkien eläinystävien kannattaa pistää nimensä.
---
Hei! Yritetään vaikuttaa. Jos et pysty katsomaan videota -itse en edes yrittänyt- laita meili kuitenkin eteenpäin.
---
ILTAA YSTÄVÄNI JA YHTEISTYÖKUMPPANIT -
Näin marraskuun taittuessa jo paremmalle puolelleen sain tämän karmean viestin, joka liitteenä on videolinkki, mutta varoituksen sana on paikallaan - minulla kääntyi kirjaimellisesti sisuskalut ympäri sen katsottuani.

Video on todella järkyttävä!!! Itkin pitkään sen nähtyäni, eikä kuvotus ole vieläkään hälvennyt. Jollette halua ottaa riskiä ja katsoa sitä, on alla siitä selvitys tekstimuodossa.

KIITOS KAIKILLE!
Hei, rullaathan alas nimilistaan ja lisäät nimesi tähän vaatimuskirjeesen ja lähetä se kaikille tutuille. Ruotsissa tämä viesti on lähtenyt eteenpäin Ruotsin Kennelliitosta ja Käyttökoiraorganisaatiolta. Videota ei ole pakko katsoa (fur farm=turkistarha - se on TODELLA RAAKA!), mutta jos päätät katsoa,niin varoitus että SE ON HIRVEÄTÄ katsottavaa ja kauheata väkivaltaa. Sen kipeä hiljaisuus on koskettanut meitä kaikkia syvästi. Jos emme suojele eläimiä tämänlaiselta brutaalisuudelta, olemme osarikollisia.

Voit tehdä jotain! Allekirjoitathan ja lähetät kontakteillesi - tällaisen väkivallan on LOPUTTAVA!

http://www.petatv.com/tvpopup/video.asp?video=fur_farm&Player=wm&speed=med

Tässä video lyhyesti (turkistarha): piilokameralla filmattuna, eläimet kuvattiin kun ne NYLJETÄÄN ELÄVÄNÄ! Sanovat että tulee 'täydellisempi leikkaus'. tämän jälkeen ruhot heitetään kasaan, yhä elävänä, ja jopa 10 minuuttia sydän vielä sykkii, silmittömässä kivussa, ja silmät vielä liikkuvat.pentujen pienet tassut värisevät. Yksi pentu joka vielä nostaa päätänsä ja katsoo kameraan verisillä silmillään.

Vaikka et katso videota, ALLEKIRJOITATHAN ja lähetät ystävillesi: tällainen hirviömäisyys on loputtava, JOTAIN ON TEHTÄVÄ!! Kun listassa on 500 nimeä, lähetäthän sen: PETA2@peta.org

Ottakaa tämä copy pastena itsellenne ja lähettäkää kaikille mahdollisille tutuillenne. Ihmisen pelkästä rahanhimosta aikaansaama väkivalta elollisia olentoja kohtaan on saatava loppumaan!

Luulevat sitä rakkaudeksi

Luin tänään mamman avustamana Vasabladetista artikkelin siitä, kuinka löysässä taluttimessa kulkenut venäjänvinttikoira oli käynyt hölkkääjän kimppuun Vikbyssä Vaasan lähellä. Artikkelin otsikko oli: "16 sår uppstod då hund bet. Tänderna gick igenom tjocka kläder. Tinsrätten kommer att avgöra borzoiens öde".

Omistaja syyttää koiran puremaa uhria
Hölkkääjä oli pysähtynyt ja koira oli purrut häntä 16 kertaa. Pahinta on se, että omistaja syyttää uhria siitä, että tämä oli pelännyt koiraa. Omistajan mukaan koira oli purrut, koska hölkkääjä ei osannut suhtautua koiriin "oikealla tavalla". Laitan tähän linkin ruotsinkieliseen artikkeliin, niin voitte itse vilkaista.

Mummuja härnäämässä
Olen minäkin joskus pikkupoikana erehtynyt yhtä vastaamme kävellyttä mummua pelottelemaan. Hän kun näytti niin kovasti minua pelkäävän. Kiusaus oli tuolloin nuorelle miehelle ylivoimainen. Mamma siitä kuitenkin kovasti julmistui ja alkoi sen verran kovaäänisesti minua komentaa, että olen kerrasta viisastuneena sellaiset puuhat jättänyt.

Joskus vähän rähisen...
Nykyisin en juurikaan viitsi möykätä, mitä nyt joskus postin- ja lehdenjakajille, polkupyöräilijöille, mopoille ja skoottereille "ihan vähän" rähisen. Niiden lisäksi möykkään joillekin karvakuonoille. Ajopelit pitävät niin helvetillistä elämää, että vanhan korvat soivat kauan niiden ohiajettua. Posteljooneja on muuten vain mukava härnätä, sen muutkin koirat tietävät. Posteljoonit taitavat olla maailman haukutuin ammatinharjoittajien laji. Heimoveljille haukun sen tähden, että jotkut eivät millään sopeudu kulkemaan siivosti ja niitä on sen tähden vanhan ojennettava.

Talutin on myös koiran turva...
Meikäläinen itse kulkee nykyisin poikkeuksetta hihnassa niin kadulla kuin metsissäkin. Toisinaan tällainen tuntuu hätävarjelun liioittelulta, mutta on silti mielestäni hyvä asia. Omistajat ajattelevat koiran vapaana pitämisen olevan rakkautta. Ja onhan se mukava juoksennella esimerkiksi omilla pelloilla maalla. Mutta olen sitä mieltä, että todellista rakkautta ja omistajan viisautta on se, että koirat pidetään kiinni. Vapaana saattaisimme äkkitilanteisiin joutuessamme tehdä tyhmyyksiä.

Koirat ovat susien sukua
Koirat eivät ole pieniä ihmisiä, vaikka monet niin näyttävät luulevan. Meillä ei ole laumassa demokratiaa, eivätkä meidän johtamiskulttuuriimme kuulu laissez faire-johtamisen opit! Meillä luupäillä kun on erilainen maailmankatsomus kuin ihmisillä. Laumoissa vallitsee hyväntahtoinen yksinvaltius. Me seuraamme kyselemättä johtajaa, jota me puolustamme ja joka puolustaa meitä.Koirilla on koirien vaistot ja ME OLEMME SUSIEN SUKUA. Minähän sen tiedän.

Kuolemantuomion vaaraan saattaminen ei ole rakkautta
En ymmärrä sellaista rakkautta, joka ehdoin tahdoin saattaa rakkautensa kohteen tappeluun tai kuolemantuomion vaaraan. Sehän siitä tappelijalle seuraa, jos oikein huonosti käy. Uskokaa tai älkää: Viisaus asuu vanhoissa koirissa ja mammoissa. Monilta koiranomistajilta se kuitenkin kokonaan puuttuu!

Viesti ystävältä

Eläinlääkärin kertoma pieni anekdootti hyvästä elämästä:
Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin tutkimaan erästä Irlannin
susikoiraa nimeltä Belker. Koiran omistajat, Ron, vaimonsa Lisa ja heidän pieni poikansa Shane, olivat kaikki hyvin kiintyneitä Belkeriin ja toivoivat ihmettä.

Eutanasia
Tutkin Belkerin, ja totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, ettemme voineet tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Se voitaisiin tehdä heillä kotona, ja näin saattaa Belker turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä, viimeisellematkalleen. Tehdessämme valmisteluja Ron ja Lisa sanoivat, että voisi olla hyvä, että kuusivuotias Shane olisi myös läsnä. Heidän mielestään Shane saattaisi oppia jotakin tästä kokemuksesta.

Seuraavana päivänä tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani katsellessani Belkeriä ja perhettä, joka ympäröi sitä. Shane vaikutti niin rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa, että aprikoin, tiesikö hän, mitä oli tapahtumassa. Muutamassa minuutissa Belker nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.

Miksi eläimet ovat niin lyhytikäisiä?
Shane vaikutti hyväksyvän Belkerin poismenon ilman mitään vaikeuksia. Istuimme kaikki hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät ihmistä niin paljon lyhyemmän ajan. Shane, joka oli kuunnellut hiljaisena keskustelua, virkkoi: 'Minä tiedän miksi'. Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan. Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä.

Koirilla on tiedossaan hyvän elämän avaimet
Hän sanoi: 'Ihmiset syntyvät siksi, että he voivat oppia, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisilleen, eikö totta?' Sitten hän jatkoi: 'No siis, koirat tietävät jo tämän, ja siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään.'

Elä yksinkertaisesti. Rakasta anteliaasti. Välitä syvästi. Puhu ystävällisesti.

Jos koira olisi opettajasi... oppisit, että:
· Kun rakkaasi tulevat kotiin, tervehdi aina iloisesti.
· Älä koskaan kieltäydy huviajelusta.
· Kokemus ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on hurmiota.
· Ota nokosia.
· Venyttele ennen ylösnousua.
· Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
· Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua.
· Vältä puremista silloin, kun murahdus riittää.
· Lämpiminä päivinä pysähdy makoilemaan nurmikolla.
· Kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile puun katveessa.
· Kun olet onnellinen, tanssi ympäri ja heiluta koko kehoasi.
· Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta.
· Ole uskollinen.
· Älä koskaan teeskentele olevasi muuta, kuin mitä olet.
· Jos jokin, jota tarvitset, on haudattu syvälle, kaiva niin kauan, että löydät sen
· Jos jollakin on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti.

NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ!
NÄYTÄ LÄHEISILLESI, ETTÄ RAKASTAT JA VÄLITÄT HEISTÄ TÄNÄÄN, KOSKA HUOMENNA VOI OLLA MYÖHÄISTÄ...

Tällainen viesti tänään.

Koiranomistajan sivistymätöntä käytöstä

Törmättiin taas vaihteeksi lauantai-aamupäivällä huonokäytöksisiin koiraihmisiin, joita oikeastaan voisi kutsua ihmiskoiriksi...

Kiusattu jatkaa kiusaamista
Ulkoilutin mammaa remmin päässä kotinurkilla, kun edellämme lampsi vapaana pikimusta suursnautseri-tyyppinen koira. Onneksi se haisteli niin ahkerasti uutisia tienviereltä, ettei huomannut meitä. Mamma tunnisti sen urokseksi, jonka tiesi joutununeen nuorena hyökkäyksen kohteeksi. Tästä syystä se on omistajansa kertoman mukaan siitä lähtien vihannut sydämensä pohjasta kaikkia koirauroksia. Minäkin olen sen murinoita ja haukkuja joutunut kuuntelemaan. Päälle se kävisi, jos satuttaisiin turvakkain ilman hihnoja. Omistajapariskunta saapasteli parinkymmenen metrin päässä koiransa jäljessä.

Koirien vapaana pitäminen on rikos
Hipsimme hiljaa takaisinpäin, mamma ja minä. Minä pidin kerrankin turpani kiinni, mutta mamma huusi kauempaa vieraan koiran emännälle kehotuksen panna koiransa liekaan. Emäntä ottikin koiransa kiinni, mutta alkoi rähistä mammalle tämän kysyttyä rouvalta, miksi hän pitää koiraansa irti, vaikka tietää sen vihaavan muita koiria. Emäntä selittelemään, ettei hänen koiransa hyökkää, ellei hän sitä käske. Mamma kysyi, mitä nainen olisi muutaman kymmenen metrin päästä voinut tehdä, jos hänen koiransa olisi käynyt kimppuumme. Totesi vielä, että koirien vapaana pitäminen on sitä paitsi lainvastainen teko yleisellä paikalla. Naisen mies seisoi vaiti vieressä ja veti sätkää.

Kuka pilasi lenkin?
Nainen julmistui ja alkoi rähistä meille aamulenkkinsä pilaamisesta. Silloin mammakin hermostui ja sanoi, että jos vielä näkee tuon koiran vapaana, hän ilmoittaa asiasta poliisille. Nainen huusi ja karjui s...tanaa. Ei hänelle juolahtanut lainkaan mieleen, että hän itse saattoi pilata meidän aamulenkkimme. Viidenkymmenen metrin päässä koira juoksi jälleen ilman hihnaa.

Kaikilla samat oikeudet ja velvollisuudet
Miksiköhän ihmiset eivät usko, että meitä on miljardeja tässä maailmassa. Me emme ole yksin eivätkä meidän tarpeemme mene muiden tarpeiden edelle. Jokaisella on yhtä suuri oikeus kulkea turvallisesti ja ilman pelkoa kadulla ja poluilla. Yhteiselämä edellyttää muiden huomioon ottamista. Koska itsekkyys tuhoaa, on oltava sääntöjä, joita jokainen noudattaa. Jos jokainen tekee, mitä ikinä haluaa muista välittämättä, elämä menee hösseliksi. Tämän totesi jo ukko-Durkheim, kun kirjoitti "kollektiivisista representaatioista" eli yhteisössä vallitsevista uskomuksista, pyrkimyksistä, säännöistä ja elämisen tavoista, joita tarvitaan, että kulttuuri syntyy ja säilyy ja joita ilman se kuolee ja häviää. Ilman kollektiivisuutta syntyy anomiaa. Se tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa lait ja säännöt ovat menettäneet merkityksensä. Anomia tarkoittaa kaikkien sotaa kaikkia vastaan, tilaa, jossa vahvimmat voittavat, mutta suurin osa häviää.

Yltioöyksilöllisyys tuhoaa
Viime aikojen tapahtumat ovat karvaasti osoittaneet, miten ylitöyksilöllisyys tuhoaa -sananmukaisesti. Nyt puhutaan kovasti yhteisöllisyydestä, vaikka oikeasti ei edes tiedetä mitä sillä tarkoitetaan. Minun mielestäni yhteisöllisyys on sitä, että jokainen omasta halustaan ja omien kykyjensä mukaan tekee parhaansa sen eteen, että kaikilla on hyvä elää ja olla. Tämä tarkoitaa, että vahvemmat puolustavat heikompia riippumatta siitä, ovatko ne/he köyhiä, rikkaita, viisaita vai tyhmiä. Ihmisten isossa kirjassa on ilmaistu kaksoiskäsky; rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Kultainen sääntö
Jokaisen meistä tulisi muistaa universaali eli kaikkina aikoina ja kaikkialla paikkansa pitävä "kultainen sääntö", joka eri kulttuureissa ja eri aikoina on ilmaistu vähän eri sanoin: "Mitä haluat toisten tekevän sinulle, tee sinä samoin heille" (Jeesus), "Mitä et halua itsellesi tehtävän, älä tee sitä myöskään muille" (Konfutse). Tunnettu filosofi Immanuel Kant toteaa saman kategorisessa imperatiivissaan: "Tee vain sellaista, minkä toivoisit muodostuvan yleiseksi laiksi".

Ole hyvä, että sinulle hyviä oltaisiin
Siinä meille kaikille, niin koirille kuin ihmisillekin, hyvän elämän perusta. Ollaan hyviä toisille, koska toivoisimme itsellemmekin hyviä oltavan.

Kesä on kulunut mukavasti

Eipä olekaan tullut viime aikoina kirjoiteltua... Kesä on kulunut siihen, että olen totutellut uusiin naapureihin. Pari kuukautta hyökkäyksen jälkeen meidän naapuriin muutti perhe, jolla on kaksi schäferiä. Mammalta meinasi mennä soppa väärään kurkkuun, kun entinen naapuri kertoi asiasta. No, olemmehan me jotenkuten tottuneet ajatukseen, mutta vieläkin olo tuntuu epävarmalta ohi kävellessä. Toisaalta on sitten mukavaa keskustella pihojen poikki toisten koirien kanssa.

Mammalta kului pitkä aika, ennen kuin hän uskalsi lähteä pidemmälle lenkille minun kanssani. Ei kuulemma itsensä puolesta pelkää, mutta minun puolestani kyllä. Hän ei välittäisi taistella toista kertaa sen enempää meidän koirien kuin muidenkaan elukoiden kanssa. Niin tiukka paikka se keväinen ottelu oli. Kuukauden verran minuun kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen yksi venhäterrieri-kavereistani sai kimppuunsa New Founlandin koiran niin ikään Edvininpolulla. Omistaja oli nytkin seisonut tumput suorana kykenemättä auttamaan kaveriani, jonka emäntä oli joutunut raahaamaan koiransa pois. Verta siinäkin oli kuulemma vuotanut, vaikka lääkäriä ei tarvittukaan. Omalääkärini mukaan koiria tuodaan tappelujen jälkeen klinikalle viikottain.


Vieläkään me ei olla mennty Edvininpolulle. Mamman mukaan metsissä ja lenkkipoluilla näkee usein vapaina kulkevia koiria, joiden isäntäväkeä ei näy mailla ei halmeilla. Ihmisillä on merkillinen usko siihen, että kaikki koirat on kilttejä. Heidän tuntuu olevan vaikea uskoa, että oma koira voisi hyökätä kenenkään kimppuun. Siksi koiria näkee pidettävän vapaana jopa keskikaupungilla. Viimeksi eilen mamma näki Hietalahdessa miehen lampsivan tupakka hampaissa samalla kun iso susikoira juoksenteli vapaana hänen lähistöllään.

Mitähän tuohon oikein sanoisi, ettei tulisi haukkuneeksi...

Oliver on toipumassa hyökkäyksestä

Hyökkäystä seuranneena maanantaina saimme aamusta ajan Oliverin omalääkärille, joka tarkisti koirani vammat ja määräsi sille särkylääkkeitä. Hänen mukaansa Oliverin kaulalla oli vertymiä, joita on syytä tarkkailla pidemmän aikaa. Särkylääkkeitä kehotti antamaan vähintään viikon verran, antibiootithan Oliverilla jo olivat lauantaista lähtien. Sen ja koirien taivaan välillä oli lääkärin mukaan ollut vain sormieni levyinen rako.

Tuolloin oikeastaan vasta tajusin, mitä nimitys "susikoira" tarkoittaa, siksihän Schäferiä on maailman sivu nimitetty. Olinko minä siis todellakin otellut paljain käsin melkeinsuden kanssa... huh-huh. Tapahtumahetkellä toimin tyynen rauhallisesti adrenaliini huipussaan, mutta jälkeenpäin alkoivat "puntit tutista". Koko viikonlopun olin aivan veltto ja saamaton. Iloinen olen kuitenkin siitä, että väkivaltaa en painiottelun tuiskeessa käyttänyt, vaikka tartuinkin vierasta koiraa kuonosta kiinni.

Joku kolleega ehti leikillään varoittaa menemästä marjametsään, jossa voisi tulla vaikka karhu vastaan. Meinasi, että seuraava vastustaja voisi olla karhu, kun susi on jo selätetty ;-) Toivottavasti ei, en välittäisi painia enempää koirien, susien kuin karhujenkaan kanssa.

Maanantaina hain poliisilaitokselta kopion puhelimitse tekemästäni tutkimuspyynnöstä ja keskustelin tapauksesta sitä tutkineen henkilön kanssa. Hänenkin mukaansa Schäferit hyökkäävät tappaakseen, joten olin väliin menemällä pelastanut koirani hengen. Vieraan koiran omistaja on tavoitettu ja hän on luvannut maksaa tapauksesta koituvat kulut.

Oliverin toipumista on nyt seurattava jonkin aikaa, ja vietävä se uudelleen lääkärintarkastukseen. Se näyttää kyllä toipuvan hyvin,toivottavasti ei tule mitään tulehduksiakaan enää. Jonkinlainen trauma sille asiasta on jäänyt, koska se pysähtyy kävelyllä ollessamme aina ennen tien mutkaa ja tutkii edessään olevaa maastoa. Vasta pysähdyksen jälkeen se lähtee mukaani.

Vapaana ollut susikoira hyökkäsi koirani kimppuun Edvininpolulla

Tämän kirjoitti Oliverin mamma:

Olimme koirani Oliverin kanssa lenkillä Edwininpolulla. Oliver oli hihnassa ja haisteli tyytyväisena tienreunan tuoksuja. Yhtäkkiä huomasin, että mutkassa, noin 20 metrin päässä meistä, seisoi vapaana iso schäferi. Käännyin poispäin kiskoen Oliveria mukaani huomattuani vieraan koiran olevan vapaana. Oliver kuitenkin alkoi haukkua eikä vieras muuta tarvinnut. Se juoksi meidät kiinni ja kävi varoittamatta Oliverin kurkkuun alkaen retuuttaa sitä kuin räsynukkea. Koiran omistajarouva tuli kaukana mutkan takana eikä nähnyt, mitä tapahtui.

Vieraan koiran hyökkäysaikeet huomattuani olin asettunut Oliverin eteen sitä puolustamaan, mutta otus kiersi minut ja kävi kiinni Oliverin kurkkuun. Minä syöksyin väliin ja - tyhmä ja ylisuojeleva mamma kun olen - otin schäferiä kuonosta kiinni ja työnsin sormeni sen suuhun tarkoituksena irroittaa sen hampaat Oliverin kaulasta. Samalla karjuin omistajaa apuun ja koiralle "irti" -komentoa. Vieras koira yritti muristen retuuttaa Oliveria uudelleen, mutta sain pidettyä sen pään paikallaan. Hötäkässä olin kaatunut selälleni lumihankeen koirien viereen ja huomannut tuijottavani schäferiä tiukasti silmiin 15 cm päästä sormet sen poskihampaiden välissä. Omistajakin ehti siihen vihdoin ja lausahti apua pyytäessäni ensin, että "Ei ne koirat toisiaan tapa". Minä siihen vastaamaan, että mistäs sinä sen tiedät ja että minun käteni ovat sinun koirasi suussa. Vasta sen jälkeen hän kehotti, että "Roy, irti". Kesti kuitenkin kauan, ennen kuin se päästi Oliverin irti.

Oliverin turkissa oli verta ja sormestani vuosi verta, mutta loppujen lopuksi taisimme päästä vähällä. Itse meidän poika käveli hyökkäyksen jälkeen kotiin ja lököttelee nyt työpöytäni alla. Päätään se kääntää kankeasti ja karvan alla on mustelmia. Toivottavasti ei ole tullut sisäisiä verenvuotoja. Tarkastuksessa huomasin, että kurkku on sinipunainen, samoin kaulan vasen puoli. Onneksi Oliverin rintakarvat ovat niin paksut, että suojasivat pahimmalta. Silti, jos sen niska on yhtä kipeä kuin minun käteni, jota särki koko yön, niin kurjaa sillä on ollut.

Lauantaina puolilta päivin kävin terveyskeskuksessa puhdistuttamassa haavani ja ottamassa jäykkäkouristuspiikin. Sitä ennen olin soittanut hätäkeskukseen sekä päivystävälle eläinlääkärille. Tämä määräsi Oliverille 20 päivän antibioottikuurin ja hätäkeskuksesta neuvoivat tekemään rikosilmoituksen. Antibiooteista tuli 40 euron lasku, omalääkärin tarkastuksesta tulee lasku myöhemmin (maksoi lääkkeineen 69 €). Maanantaina vien Oliverin lääkärintarkastukseen. Teen myös rikosilmoituksen, koska omistajan nimi on tiedossani. Onneksi on kännykkäkamerat!

Olin käynyt taistoon paljain käsin, koska vähää aiemmin olin antanut Oliverille namia. Vasemman käden keskisormen pää ensimmäisestä nivelestä lähtien on nyt paisuksissa, ja kynnen juuri tykyttää mustana. Se tietää kynnen irtoamista vähitellen. Olen vasenkätinen ja joudun työni takia paljon kirjoittamaan, mikä on nyt kivuliasta. Sain niin ikään jonknlaisen viivästyneen shokin, koska sairaalassa piti pistää maata ja illalla tuli itku. Yöllä näin painajaisia siitä, kuinka vieras koira retuutti Oliveria. Pahinta oli syvä avuttomuuden tunne siitä, koska kykeni vaaratilanteessa tekemään niin vähän. Onneksi - näin uskon - Oliverilla on oma suojelusenkeli, se on taatusti sellaisen ansainnut pidettyään kahden vuoden ajan hyvää huolta Altzheimeria sairastaneesta isästäni. Olen aina uskonut enkeleihin ja siihen, että hyvä lopulta voittaa (M.O.T.).

Koirien vapaana pito on laissa kiellettyä. Siksi ihmettelen, että vihaisen koiran annetaan juosta irrallaan. Lieventävänä asianhaarana sanottakoon, että vaikka vieras koira hyökkäsi tappoaikeissa, minun sormeni sen suussa ehkä saivat sen tajuamaan, että nyt ollaan tekemisissä ihmisen, ei enää lajitoverin kanssa. Toisaalta, jos schäferi olisi ollut vieläkin luonnevikaisempi, se olisi purrut sormeni jauhelihaksi ja Oliverin kaulavaltimon poikki. Se olisi voinut myös hyökätä minun kimppuuni, mutta ei sitä tehnyt.

Sellainen muistikuva minulla on, että tuo koira olisi aiemminkin yrittänyt käydä Oliverin kimppuun, mutta säikähtänyt karjahdustani. Silloinkin ilmoitin tapauksesta poliisille, mutta en tehnyt varsinaista rikosilmoitusta. Olisi ehkä pitänyt, sillä voihan tuolla terroristilla olla tilillään aiempiakin rikkomuksia. Kolme rikosilmoitusta aiheuttaa sen, että koira voidaan määrätä lopetettavaksi. Se on jokaiselle kunnon koiranomistajalle maailman kauhein painajainen.

Kannattaisi siis pitää koirat kiinni.

Tulipa käytyä lääkärissä

Niin, nyt se riesa on ohi taas tältä kerralta. Toivottavasti ei kovin nopeasti tarvitse enää rauhoittua. Saakeli, että oksettaa vieläkin... Nukahdin kuin vauva melkein heti ja nukuin siihen asti, kun pistivät herätyspiikin persuksiin päivällä yhden maissa. Mamma oli huolissaan kun mikä - niin kuin aina. Ja tällä kertaa ihan syystä, sanoisin.


Ei se rauhoitus ole ihmisillekään mukavaa eikä ihan vaaratontakaan, vaikka onkin tarpeellinen toimenpide silloin tällöin. Jotkut ovat allergisia aineille ja toisiin, kuten minuun, ne vaikuttavat hyvin herkästi. Tänäänkin olen kekkuloinut pilvessä koko iltapäivän. Meinasi ihan itku päästä, kun olo tuntui niin huteralta. Itse asiassa ulvoin kuin vauva pitkän aikaa. Vasta hiljattain herkesin kirjoittamaan viimeisimpiä tunnelmia.

Mamma oli tapansa mukaan mutkalla huolesta. Oli ottanut työstä päivän vapaata, jotta sai pitää minua silmällä. Reijoon se ei luottanut näissä toipumisasioissa ollenkaan. Taas se laittoi filttiä ja tyynyjä olohuoneen persialaiselle matolle ja varasi kirjan itselleen ajankuluksi. Tosin kirjan valinta ei ollut kovin oikeaan osunut, koska se kertoi erään Sonderkommandoon kuuluneen Kreikan juutalaisen tarinan. Mies oli nuorena poikana joutunut putsaamaan Auschwitzhin keskitysleirin uuneja sukulaisistaan ja saattelemaan tuttuja ihmisiä "suihkuun". Siitähän mamma tietysti taas alkoi assosioida ja paapoi minua entistä enemmän.

Mutta asiaan. Minut rauhoitettiin sen tähden, että kulma- ja poskihampaisiini oli tullut hammaskiveä, josta seurasi ientulehdusta. Viime aikoina en ole ehtinyt kovin usein hampaitani pesemään, vaikka minulla onkin koirien hammasharja ja kananmakuista hammastahnaa. Omalääkärin mukaan meillä koirilla on sellainen purukalusto, ettei sitä kannata ruveta ronkkimaan muutoin kuin rauhoittamalla ja syöttämällä antibiootteja etukäteen. On kuulemma bakteereja... mistähän niitäkin muka tulee, kysyn vaan. Minäkin aina ensin pesen pippelini ja sitten vasta annan Reijolle pusun...


Toinen syy rauhoittamiseen oli se, että kävin ensimmäistä kertaa elämässäni röntgenissä. Eilenhän kerroin, että kihti on viime aikoina vaivannut ja tassulle on joskus ollut vähän vaikea varata. Kuvaamalla halusivat sulkea pois nivelrikon ja muut elimelliset viat. Kuvasivat siis selkäni pepusta päähän ja molemmat etutassut kainalosta varpaisiin. Lääkärin mukaan kaikki selkänikamat ja lonkat ovat terveet ja oikeassa asennossa, nikamavälit tasaiset sekä tassujen ja lonkkien luut kohdallaan ja kokonaiset.

Ainoa syy lievään ontumiseen saattaisi olla yhdessä nikamavälissä, joka on hitusen muita kapeampi. Lääkäri arveli, että keppien perässä juostessa ja telmiessä tämä väli on saattanut aiheuttaa puristusta hermoon. Se kuulemma korjaantuu ajan myötä, jos/kun vanhemmiten nikamien väliin kasvaa sidos, joka sitoo kaksi nikamaa yhteen, niin etteivät ne pääse liikkumaan. Toinen syy olisi sitten niveltulehdus, joka nyt on antibioottien avulla paranemassa.

Joskus tekee mieli käyttää voimasanoja, joten totean tässä, että paskahomma, mutta tulipa tehtyä...

Koiran täysremontti

Muutama viikko sitten taisi iskeä kihti. Oikeaa etutassua on joskus vaikea laskea maahan. Mamma etsi aikansa haavaa polkuanturasta, mutta eihän sieltä mitään löytynyt. Rasvasi silti tassut hyvin ja pisti minulle kengät jalkaan. Viime aikoina mamman lenkittäminen on kyllä tuntunut vähän hankalalta, mieluiten kuljetan hänet Emma-koiran metsän kautta ja käyn samalla lukemassa Emman uutiset. Sitten vain pikapikaa pisulle ja takaisin kotiin. Aamulenkille lähden mielelläni. Keppiäkin haen. Päivälenkille vien Reijon, koska hän tarvitsee lenkkeilyä Parkinssonin taudin takia. Joskus minullakin on vähän jäykkä olo, mutta yleensä kulkiessa vetreydyn.

Mamma kuitenkin huolestui asiasta ja kiikutti minut omalääkärille, joka epäili niveltulehdusta oireideni syyksi. Eipä muuta kuin kortisonipiikki peppuun ja antibiootit pariksi viikoksi. Huomenna käymme uudelleen lääkärissä. Silloin aikovat rauhoittaa minut ja röntgata sitten kuonosta hännänpäähän saakka. Samalla poistavat hammaskiven ja taitavat leikata kynnetkin. Hyvä niin, jos vaikka löytäisivät syyn, miksi tassu joskus vaivaa.

Tiedän etukäteen, että mamma on ihan hermona. Paapoo ja nukkuu vieressäni olohuoneen lattialla saman filtin alla. Sehän on tietysti oikein mukavaa, koska minulla on tapana reagoida melko voimakkaasti lääkkeisiin. Kerran nukuin rauhoittamisen jälkeen 13 tuntia putkeen. Eilen mamma soitteli kasvattajalle, joka kertoi veljelläni Dustyllä olleen vähän samanlaisia oireita etutassunsa kanssa. Häntäkin oli kuvattu ja tutkittu kovasti, mutta mitään ihmeellistä ei silti ollut löytynyt. Kasvattaja suositteli Cartivet -tabletteja ja Neuromax B-vitamiinia.

Huomenna kuullaan lisää.

Vanhoja valokuvia ja muisteloita

Mamma löysi jostain laatikonpohjalta vanhoja valokuvia, joita innostui skannaamaan ja toi sitten minulle blogiin pantavaksi. Tässä minä siis nuorna miehenä painelen. Näytti menohaluja vielä riittävän kovasti. Nykyisin olen laiskempi ja rauhallinen liikunta on enemmän mieleeni. Keppiä ja palloa silti mieluusti haen vieläkin.

Näissä kuvissa meitä on koolla koko sisarusparvi. Minä olen toinen noista ruskeista, se, jolla on tummaa kuonossa. Toinen on sisareni Kia.

Joku mustista karvakasoista on veljeni Dusty, jolla lienee jo monta muotovaliomainintaa. Hänestä en ole kuullutkaan pitkään aikaan.

Laitan tähän vielä muutaman kuvan suvun kokouksesta Kiteeltä. Siitä on jo muutama vuosi vierähtänyt, taisimme kokoustaa kuusi vuotta sitten 2001. Olisi mukava taas nähdä sukulaisia pitkästä aikaa. Toivon, että Sadulla riittää intoa järjestää tapaaminen, ja että meillä olisi aikaa lähteä ajamaan toiselle puolelle Suomea.

Viimeksi kokouksessa opetteltiin näyttelyetikettiä, saatiin hierontaa ja ennen muuta opittiin olemaan rauhassa trimmattaessa. Kävimme myös uimassa ja tutusteltiin. Myöhemmin ovat opetelleet lampaiden paimennusta, ihmisten jälestämistä metsässä ja muutakin koirien mielestä tosi kivaa.

Muistaakseni meitä oli ensimmäisessä kokouksessa mukana 15 sisarusta eri pentueista. Lisäksi oli muutama toisenrotuinen. Nykyään meidän sukua on jo paljon enemmän. Kasvamassa on jo toinenkin sisarusparvi, jolla on sama emo ja isä kuin minulla, nimittäin (Black Gary Graceful Girl Kira) ja Tulituikkeen Amor Allu. Taitaa isäukko olla panomiehiä...

Mamma tarjoilee istuntojen väliajalla sisaruksille koirankarkkeja.

Viereinen kuva on otettu Kerimäellä kesällä 2000 käydessämme Reijon ja mamman kanssa lomamatkalla sukulaisia tapaamassa.

Emo on siinä oikealla, sitten Kia, Seri, joka oli Shetlannin lammaskoira, ja jota kovasti kunnioitin. Vasemmalla olen minä itse. Serille tuli vanhemmiten dementia ja sen kuulo heikkeni. Lopuksi se ei kuullut paljon mitään. Kasvattajan mukaan sillä oli tapana istua kadunkulmassa ja odotella siinä, että joku tulisi hakemaan kotiin, kun se itse ei enää osannut. Seri ja emoni ovat sittemmin muuttaneet koirien taivaaseen.

Nyt taidan lopetella tältä erää. Pitää nimittäin viedä mamma lenkille, ettei se liikaa laiskistu. Onneksi saimme taas lunta. Mukavia unia niille, jotka ovat menossa nukkumaan!