Ei se rauhoitus ole ihmisillekään mukavaa eikä ihan vaaratontakaan, vaikka onkin tarpeellinen toimenpide silloin tällöin. Jotkut ovat allergisia aineille ja toisiin, kuten minuun, ne vaikuttavat hyvin herkästi. Tänäänkin olen kekkuloinut pilvessä koko iltapäivän. Meinasi ihan itku päästä, kun olo tuntui niin huteralta. Itse asiassa ulvoin kuin vauva pitkän aikaa. Vasta hiljattain herkesin kirjoittamaan viimeisimpiä tunnelmia.
Mamma oli tapansa mukaan mutkalla huolesta. Oli ottanut työstä päivän vapaata, jotta sai pitää minua silmällä. Reijoon se ei luottanut näissä toipumisasioissa ollenkaan. Taas se laittoi filttiä ja tyynyjä olohuoneen persialaiselle matolle ja varasi kirjan itselleen ajankuluksi. Tosin kirjan valinta ei ollut kovin oikeaan osunut, koska se kertoi erään Sonderkommandoon kuuluneen Kreikan juutalaisen tarinan. Mies oli nuorena poikana joutunut putsaamaan Auschwitzhin keskitysleirin uuneja sukulaisistaan ja saattelemaan tuttuja ihmisiä "suihkuun". Siitähän mamma tietysti taas alkoi assosioida ja paapoi minua entistä enemmän.
Mutta asiaan. Minut rauhoitettiin sen tähden, että kulma- ja poskihampaisiini oli tullut hammaskiveä, josta seurasi ientulehdusta. Viime aikoina en ole ehtinyt kovin usein hampaitani pesemään, vaikka minulla onkin koirien hammasharja ja kananmakuista hammastahnaa. Omalääkärin mukaan meillä koirilla on sellainen purukalusto, ettei sitä kannata ruveta ronkkimaan muutoin kuin rauhoittamalla ja syöttämällä antibiootteja etukäteen. On kuulemma bakteereja... mistähän niitäkin muka tulee, kysyn vaan. Minäkin aina ensin pesen pippelini ja sitten vasta annan Reijolle pusun...
Toinen syy rauhoittamiseen oli se, että kävin ensimmäistä kertaa elämässäni röntgenissä. Eilenhän kerroin, että kihti on viime aikoina vaivannut ja tassulle on joskus ollut vähän vaikea varata. Kuvaamalla halusivat sulkea pois nivelrikon ja muut elimelliset viat. Kuvasivat siis selkäni pepusta päähän ja molemmat etutassut kainalosta varpaisiin. Lääkärin mukaan kaikki selkänikamat ja lonkat ovat terveet ja oikeassa asennossa, nikamavälit tasaiset sekä tassujen ja lonkkien luut kohdallaan ja kokonaiset.
Ainoa syy lievään ontumiseen saattaisi olla yhdessä nikamavälissä, joka on hitusen muita kapeampi. Lääkäri arveli, että keppien perässä juostessa ja telmiessä tämä väli on saattanut aiheuttaa puristusta hermoon. Se kuulemma korjaantuu ajan myötä, jos/kun vanhemmiten nikamien väliin kasvaa sidos, joka sitoo kaksi nikamaa yhteen, niin etteivät ne pääse liikkumaan. Toinen syy olisi sitten niveltulehdus, joka nyt on antibioottien avulla paranemassa.
Joskus tekee mieli käyttää voimasanoja, joten totean tässä, että paskahomma, mutta tulipa tehtyä...
