Muutama viikko sitten taisi iskeä kihti. Oikeaa etutassua on joskus vaikea laskea maahan. Mamma etsi aikansa haavaa polkuanturasta, mutta eihän sieltä mitään löytynyt. Rasvasi silti tassut hyvin ja pisti minulle kengät jalkaan. Viime aikoina mamman lenkittäminen on kyllä tuntunut vähän hankalalta, mieluiten kuljetan hänet Emma-koiran metsän kautta ja käyn samalla lukemassa Emman uutiset. Sitten vain pikapikaa pisulle ja takaisin kotiin. Aamulenkille lähden mielelläni. Keppiäkin haen. Päivälenkille vien Reijon, koska hän tarvitsee lenkkeilyä Parkinssonin taudin takia. Joskus minullakin on vähän jäykkä olo, mutta yleensä kulkiessa vetreydyn.
Mamma kuitenkin huolestui asiasta ja kiikutti minut omalääkärille, joka epäili niveltulehdusta oireideni syyksi. Eipä muuta kuin kortisonipiikki peppuun ja antibiootit pariksi viikoksi. Huomenna käymme uudelleen lääkärissä. Silloin aikovat rauhoittaa minut ja röntgata sitten kuonosta hännänpäähän saakka. Samalla poistavat hammaskiven ja taitavat leikata kynnetkin. Hyvä niin, jos vaikka löytäisivät syyn, miksi tassu joskus vaivaa.
Tiedän etukäteen, että mamma on ihan hermona. Paapoo ja nukkuu vieressäni olohuoneen lattialla saman filtin alla. Sehän on tietysti oikein mukavaa, koska minulla on tapana reagoida melko voimakkaasti lääkkeisiin. Kerran nukuin rauhoittamisen jälkeen 13 tuntia putkeen. Eilen mamma soitteli kasvattajalle, joka kertoi veljelläni Dustyllä olleen vähän samanlaisia oireita etutassunsa kanssa. Häntäkin oli kuvattu ja tutkittu kovasti, mutta mitään ihmeellistä ei silti ollut löytynyt. Kasvattaja suositteli Cartivet -tabletteja ja Neuromax B-vitamiinia.
Huomenna kuullaan lisää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti