Oliver on toipumassa hyökkäyksestä

Hyökkäystä seuranneena maanantaina saimme aamusta ajan Oliverin omalääkärille, joka tarkisti koirani vammat ja määräsi sille särkylääkkeitä. Hänen mukaansa Oliverin kaulalla oli vertymiä, joita on syytä tarkkailla pidemmän aikaa. Särkylääkkeitä kehotti antamaan vähintään viikon verran, antibiootithan Oliverilla jo olivat lauantaista lähtien. Sen ja koirien taivaan välillä oli lääkärin mukaan ollut vain sormieni levyinen rako.

Tuolloin oikeastaan vasta tajusin, mitä nimitys "susikoira" tarkoittaa, siksihän Schäferiä on maailman sivu nimitetty. Olinko minä siis todellakin otellut paljain käsin melkeinsuden kanssa... huh-huh. Tapahtumahetkellä toimin tyynen rauhallisesti adrenaliini huipussaan, mutta jälkeenpäin alkoivat "puntit tutista". Koko viikonlopun olin aivan veltto ja saamaton. Iloinen olen kuitenkin siitä, että väkivaltaa en painiottelun tuiskeessa käyttänyt, vaikka tartuinkin vierasta koiraa kuonosta kiinni.

Joku kolleega ehti leikillään varoittaa menemästä marjametsään, jossa voisi tulla vaikka karhu vastaan. Meinasi, että seuraava vastustaja voisi olla karhu, kun susi on jo selätetty ;-) Toivottavasti ei, en välittäisi painia enempää koirien, susien kuin karhujenkaan kanssa.

Maanantaina hain poliisilaitokselta kopion puhelimitse tekemästäni tutkimuspyynnöstä ja keskustelin tapauksesta sitä tutkineen henkilön kanssa. Hänenkin mukaansa Schäferit hyökkäävät tappaakseen, joten olin väliin menemällä pelastanut koirani hengen. Vieraan koiran omistaja on tavoitettu ja hän on luvannut maksaa tapauksesta koituvat kulut.

Oliverin toipumista on nyt seurattava jonkin aikaa, ja vietävä se uudelleen lääkärintarkastukseen. Se näyttää kyllä toipuvan hyvin,toivottavasti ei tule mitään tulehduksiakaan enää. Jonkinlainen trauma sille asiasta on jäänyt, koska se pysähtyy kävelyllä ollessamme aina ennen tien mutkaa ja tutkii edessään olevaa maastoa. Vasta pysähdyksen jälkeen se lähtee mukaani.