Luulevat sitä rakkaudeksi

Luin tänään mamman avustamana Vasabladetista artikkelin siitä, kuinka löysässä taluttimessa kulkenut venäjänvinttikoira oli käynyt hölkkääjän kimppuun Vikbyssä Vaasan lähellä. Artikkelin otsikko oli: "16 sår uppstod då hund bet. Tänderna gick igenom tjocka kläder. Tinsrätten kommer att avgöra borzoiens öde".

Omistaja syyttää koiran puremaa uhria
Hölkkääjä oli pysähtynyt ja koira oli purrut häntä 16 kertaa. Pahinta on se, että omistaja syyttää uhria siitä, että tämä oli pelännyt koiraa. Omistajan mukaan koira oli purrut, koska hölkkääjä ei osannut suhtautua koiriin "oikealla tavalla". Laitan tähän linkin ruotsinkieliseen artikkeliin, niin voitte itse vilkaista.

Mummuja härnäämässä
Olen minäkin joskus pikkupoikana erehtynyt yhtä vastaamme kävellyttä mummua pelottelemaan. Hän kun näytti niin kovasti minua pelkäävän. Kiusaus oli tuolloin nuorelle miehelle ylivoimainen. Mamma siitä kuitenkin kovasti julmistui ja alkoi sen verran kovaäänisesti minua komentaa, että olen kerrasta viisastuneena sellaiset puuhat jättänyt.

Joskus vähän rähisen...
Nykyisin en juurikaan viitsi möykätä, mitä nyt joskus postin- ja lehdenjakajille, polkupyöräilijöille, mopoille ja skoottereille "ihan vähän" rähisen. Niiden lisäksi möykkään joillekin karvakuonoille. Ajopelit pitävät niin helvetillistä elämää, että vanhan korvat soivat kauan niiden ohiajettua. Posteljooneja on muuten vain mukava härnätä, sen muutkin koirat tietävät. Posteljoonit taitavat olla maailman haukutuin ammatinharjoittajien laji. Heimoveljille haukun sen tähden, että jotkut eivät millään sopeudu kulkemaan siivosti ja niitä on sen tähden vanhan ojennettava.

Talutin on myös koiran turva...
Meikäläinen itse kulkee nykyisin poikkeuksetta hihnassa niin kadulla kuin metsissäkin. Toisinaan tällainen tuntuu hätävarjelun liioittelulta, mutta on silti mielestäni hyvä asia. Omistajat ajattelevat koiran vapaana pitämisen olevan rakkautta. Ja onhan se mukava juoksennella esimerkiksi omilla pelloilla maalla. Mutta olen sitä mieltä, että todellista rakkautta ja omistajan viisautta on se, että koirat pidetään kiinni. Vapaana saattaisimme äkkitilanteisiin joutuessamme tehdä tyhmyyksiä.

Koirat ovat susien sukua
Koirat eivät ole pieniä ihmisiä, vaikka monet niin näyttävät luulevan. Meillä ei ole laumassa demokratiaa, eivätkä meidän johtamiskulttuuriimme kuulu laissez faire-johtamisen opit! Meillä luupäillä kun on erilainen maailmankatsomus kuin ihmisillä. Laumoissa vallitsee hyväntahtoinen yksinvaltius. Me seuraamme kyselemättä johtajaa, jota me puolustamme ja joka puolustaa meitä.Koirilla on koirien vaistot ja ME OLEMME SUSIEN SUKUA. Minähän sen tiedän.

Kuolemantuomion vaaraan saattaminen ei ole rakkautta
En ymmärrä sellaista rakkautta, joka ehdoin tahdoin saattaa rakkautensa kohteen tappeluun tai kuolemantuomion vaaraan. Sehän siitä tappelijalle seuraa, jos oikein huonosti käy. Uskokaa tai älkää: Viisaus asuu vanhoissa koirissa ja mammoissa. Monilta koiranomistajilta se kuitenkin kokonaan puuttuu!

Viesti ystävältä

Eläinlääkärin kertoma pieni anekdootti hyvästä elämästä:
Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin tutkimaan erästä Irlannin
susikoiraa nimeltä Belker. Koiran omistajat, Ron, vaimonsa Lisa ja heidän pieni poikansa Shane, olivat kaikki hyvin kiintyneitä Belkeriin ja toivoivat ihmettä.

Eutanasia
Tutkin Belkerin, ja totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, ettemme voineet tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Se voitaisiin tehdä heillä kotona, ja näin saattaa Belker turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä, viimeisellematkalleen. Tehdessämme valmisteluja Ron ja Lisa sanoivat, että voisi olla hyvä, että kuusivuotias Shane olisi myös läsnä. Heidän mielestään Shane saattaisi oppia jotakin tästä kokemuksesta.

Seuraavana päivänä tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani katsellessani Belkeriä ja perhettä, joka ympäröi sitä. Shane vaikutti niin rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa, että aprikoin, tiesikö hän, mitä oli tapahtumassa. Muutamassa minuutissa Belker nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.

Miksi eläimet ovat niin lyhytikäisiä?
Shane vaikutti hyväksyvän Belkerin poismenon ilman mitään vaikeuksia. Istuimme kaikki hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät ihmistä niin paljon lyhyemmän ajan. Shane, joka oli kuunnellut hiljaisena keskustelua, virkkoi: 'Minä tiedän miksi'. Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan. Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä.

Koirilla on tiedossaan hyvän elämän avaimet
Hän sanoi: 'Ihmiset syntyvät siksi, että he voivat oppia, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisilleen, eikö totta?' Sitten hän jatkoi: 'No siis, koirat tietävät jo tämän, ja siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään.'

Elä yksinkertaisesti. Rakasta anteliaasti. Välitä syvästi. Puhu ystävällisesti.

Jos koira olisi opettajasi... oppisit, että:
· Kun rakkaasi tulevat kotiin, tervehdi aina iloisesti.
· Älä koskaan kieltäydy huviajelusta.
· Kokemus ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on hurmiota.
· Ota nokosia.
· Venyttele ennen ylösnousua.
· Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
· Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua.
· Vältä puremista silloin, kun murahdus riittää.
· Lämpiminä päivinä pysähdy makoilemaan nurmikolla.
· Kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile puun katveessa.
· Kun olet onnellinen, tanssi ympäri ja heiluta koko kehoasi.
· Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta.
· Ole uskollinen.
· Älä koskaan teeskentele olevasi muuta, kuin mitä olet.
· Jos jokin, jota tarvitset, on haudattu syvälle, kaiva niin kauan, että löydät sen
· Jos jollakin on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti.

NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ!
NÄYTÄ LÄHEISILLESI, ETTÄ RAKASTAT JA VÄLITÄT HEISTÄ TÄNÄÄN, KOSKA HUOMENNA VOI OLLA MYÖHÄISTÄ...

Tällainen viesti tänään.

Koiranomistajan sivistymätöntä käytöstä

Törmättiin taas vaihteeksi lauantai-aamupäivällä huonokäytöksisiin koiraihmisiin, joita oikeastaan voisi kutsua ihmiskoiriksi...

Kiusattu jatkaa kiusaamista
Ulkoilutin mammaa remmin päässä kotinurkilla, kun edellämme lampsi vapaana pikimusta suursnautseri-tyyppinen koira. Onneksi se haisteli niin ahkerasti uutisia tienviereltä, ettei huomannut meitä. Mamma tunnisti sen urokseksi, jonka tiesi joutununeen nuorena hyökkäyksen kohteeksi. Tästä syystä se on omistajansa kertoman mukaan siitä lähtien vihannut sydämensä pohjasta kaikkia koirauroksia. Minäkin olen sen murinoita ja haukkuja joutunut kuuntelemaan. Päälle se kävisi, jos satuttaisiin turvakkain ilman hihnoja. Omistajapariskunta saapasteli parinkymmenen metrin päässä koiransa jäljessä.

Koirien vapaana pitäminen on rikos
Hipsimme hiljaa takaisinpäin, mamma ja minä. Minä pidin kerrankin turpani kiinni, mutta mamma huusi kauempaa vieraan koiran emännälle kehotuksen panna koiransa liekaan. Emäntä ottikin koiransa kiinni, mutta alkoi rähistä mammalle tämän kysyttyä rouvalta, miksi hän pitää koiraansa irti, vaikka tietää sen vihaavan muita koiria. Emäntä selittelemään, ettei hänen koiransa hyökkää, ellei hän sitä käske. Mamma kysyi, mitä nainen olisi muutaman kymmenen metrin päästä voinut tehdä, jos hänen koiransa olisi käynyt kimppuumme. Totesi vielä, että koirien vapaana pitäminen on sitä paitsi lainvastainen teko yleisellä paikalla. Naisen mies seisoi vaiti vieressä ja veti sätkää.

Kuka pilasi lenkin?
Nainen julmistui ja alkoi rähistä meille aamulenkkinsä pilaamisesta. Silloin mammakin hermostui ja sanoi, että jos vielä näkee tuon koiran vapaana, hän ilmoittaa asiasta poliisille. Nainen huusi ja karjui s...tanaa. Ei hänelle juolahtanut lainkaan mieleen, että hän itse saattoi pilata meidän aamulenkkimme. Viidenkymmenen metrin päässä koira juoksi jälleen ilman hihnaa.

Kaikilla samat oikeudet ja velvollisuudet
Miksiköhän ihmiset eivät usko, että meitä on miljardeja tässä maailmassa. Me emme ole yksin eivätkä meidän tarpeemme mene muiden tarpeiden edelle. Jokaisella on yhtä suuri oikeus kulkea turvallisesti ja ilman pelkoa kadulla ja poluilla. Yhteiselämä edellyttää muiden huomioon ottamista. Koska itsekkyys tuhoaa, on oltava sääntöjä, joita jokainen noudattaa. Jos jokainen tekee, mitä ikinä haluaa muista välittämättä, elämä menee hösseliksi. Tämän totesi jo ukko-Durkheim, kun kirjoitti "kollektiivisista representaatioista" eli yhteisössä vallitsevista uskomuksista, pyrkimyksistä, säännöistä ja elämisen tavoista, joita tarvitaan, että kulttuuri syntyy ja säilyy ja joita ilman se kuolee ja häviää. Ilman kollektiivisuutta syntyy anomiaa. Se tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa lait ja säännöt ovat menettäneet merkityksensä. Anomia tarkoittaa kaikkien sotaa kaikkia vastaan, tilaa, jossa vahvimmat voittavat, mutta suurin osa häviää.

Yltioöyksilöllisyys tuhoaa
Viime aikojen tapahtumat ovat karvaasti osoittaneet, miten ylitöyksilöllisyys tuhoaa -sananmukaisesti. Nyt puhutaan kovasti yhteisöllisyydestä, vaikka oikeasti ei edes tiedetä mitä sillä tarkoitetaan. Minun mielestäni yhteisöllisyys on sitä, että jokainen omasta halustaan ja omien kykyjensä mukaan tekee parhaansa sen eteen, että kaikilla on hyvä elää ja olla. Tämä tarkoitaa, että vahvemmat puolustavat heikompia riippumatta siitä, ovatko ne/he köyhiä, rikkaita, viisaita vai tyhmiä. Ihmisten isossa kirjassa on ilmaistu kaksoiskäsky; rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Kultainen sääntö
Jokaisen meistä tulisi muistaa universaali eli kaikkina aikoina ja kaikkialla paikkansa pitävä "kultainen sääntö", joka eri kulttuureissa ja eri aikoina on ilmaistu vähän eri sanoin: "Mitä haluat toisten tekevän sinulle, tee sinä samoin heille" (Jeesus), "Mitä et halua itsellesi tehtävän, älä tee sitä myöskään muille" (Konfutse). Tunnettu filosofi Immanuel Kant toteaa saman kategorisessa imperatiivissaan: "Tee vain sellaista, minkä toivoisit muodostuvan yleiseksi laiksi".

Ole hyvä, että sinulle hyviä oltaisiin
Siinä meille kaikille, niin koirille kuin ihmisillekin, hyvän elämän perusta. Ollaan hyviä toisille, koska toivoisimme itsellemmekin hyviä oltavan.