torstai 30. heinäkuuta 2009

Kakkoskotona

Hei vain kaikille ystäville ja tuttaville, sukulaisille, naapureille ja kylänmiehille!

Olemme taas tämän viikon kakkoskotona järven rannalla. Mikäs sen mukavampaa, vaikka mamma ja Reijo tekevät kyllä kovasti hommia. Mamma on niittänyt järvestä varmaan nelilökilometrin alalta kaislat, Reijo taas on rempannut taloa ja hoitanut puutarhaa. Lisäksi hän on järjestellyt meidän alueelle kameravalvontaa ja muita hälyttimiä. Enhän minä täällä aina ehdi haukkumaan. Makoilen joko sisällä tai terassilla ja katson, etteivät Reijo tai mamma karkaa. Minua ei päästetä työn aikana vapaaksi, kun uteliaana kaverina laajennan mieluusti reviiriä ihan hissukseen. Lähistöllä kulkee vilkasliikenteinen pikitie, ja mamma väittää, että olen sellainen hölmö, etten ymmärrä autojen vaarallisuutta korille. Kuulemma monta koiraa on jäänyt autojen alle tällä tieosuudella.

Etelän suunta minua on pitkään kiinnostanut. Sieltä on usein kuulunut haukkuja, enkä ole tiennyt, mitä väkeä siellä oikein on mellastanut. Eilen asia selvisi, kun tapasimme lenkillä Vikin. Hän on kaunis harmaa-ruskea-valko-musta-blue merle-collienarttu. Tututstuimme todellakin eilen ja mieleeni tuli vanha tyttöystäväni Wilma. Viki viiletti samalla tavalla matalaa ravia kuin Wilmakin. Sen pääkin muistutti Wilman päätä kovasti, vain väri oli erilainen. Wilma oli nimittäin soopeli kuten minäkin. On se mukavaa, että on samanlaista väkeä ihan naapurissa.

Tänä kesänä olemme oleilleet pitkään täällä kakkoskodissa. Tulimme tänne maman kanssa jo toukokuun puolivälissä, muutaman kerran kävimme ykköskotona nukkumassa parin yön verran, sitten tulimme taas tänne ja viivyimme aina heinäkuun ensimmäiselle viikolle asti. Reijo piti ykköskotia pystyssä sillä aikaa.Sen jälkeen tänne tuli Keke perheineen kolmeksi viikoksi ja nyt me olemme taas täällä.

Laitan tähän muutaman valokuvan kesästä ja kesävieraistani. Laitan kuvia myös kohtalokkaasta naisestani Emmasta, joka muutti vapun tienoilla koirien taivaaseen "vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena", kuten ihmisten isossa kirjassa tavataan sanoa.

Ensimmäisessä kuvassa tarkastan meidän "möljää", jonne mamma suunnittelee koivukujaa ja japanilaistyylistä puutarhaa. Paljon siinä on hommia, ennen kuin siitä on tullut harmoninen ja hyvinhoidettu puutarha. Nyt se on vielä melkeinpä vain ryteikköä ja nokkosia.

Tässä kuvassa istun ykköskodin puutarhassa. Siellähän meillä se japanilaistyylinen puutarha jo onkin.

Kolmannessa kuvassa (kunhan löydän sen) on Emma-koira, joka 13-vuotiaana nukkui rauhallisesti pois. Toivon Emmalle makeita unia ja hauskoja leikkejä koirien taivaassa.

Ei kommentteja: