Oliver sekalaumoineen toivottaa kaikille ystäville ja sukulaisille oikein hyvää uutta vuotta 2010!
keskiviikko 30. joulukuuta 2009
maanantai 28. joulukuuta 2009
Kulkuset meni - ei enää soitellen sotaan
Viimeksi kerroin kasvainepäilyistä ja siitä, että minut aiottiin viedä leikkaukseen. Minut leikattiinkin 15.12.2009, ja joulunpyhien ajan sain esitellä ristipistoa molemmissa päissä. Lääkäri-Leena poisti sekä kulkuset että pääkasvaimen.
RAUHOITUS MENI HYVIN
Rauhoitus meni tällä kertaa nappiin ja nukuin kuin vauva. Lääkärillä itsellään on ollut Collie, joten hän tiesi, ettei meille saa antaa kovin rankkaa lääkitystä. Mammakin kertasi historiaani, jonka mukaan kerran vetelin sikeitä 13 tuntia yhteen menoon ja kerran itkin kuusi tuntia plakinpoiston jälkeen. Nyt siis sain lievemmän annoksen spiidiä sekä kanylin etutassuun ja nesteytystä leikkauksen ajaksi Tällä kertaa herääminen sujui mukavasti, vaikka tokkurainen olinkin. Kipujakaan ei pahemmin ollut, koska sain kipulääkkeen ja antibiootit piikkinä kahtena ensimmäisenä päivänä sekä tabletteina molemmat vielä kymmeneksi päiväksi.
EI KASVAINTA VAAN SURKASTUMA
Minun vedellessäni hirsiä heräämössä lääkäri-Leena kertoi mammalle ja Reijolle, ettei kiveksissäni ollutkaan kasvainta, mutta päälaella oli. Kivekset kuitenkin poistettiin, koska vaikka oikea palleroiseni todettiinkin normaaliksi, vasen kelluke oli surkastunut. Siihen olisi saattanut tulla kasvain joskus myöhemmin. Surkastuma on saattanut alkaa pienestä haavasta, joka on sitten tulehtunut tai paleltumasta. Mikä noista tietää... Mamma tietysti tapansa mukaan alkoi syyttää itseään siitä, ettei ollut huomannut asiaa ajoissa... No eihän sekään joka välissä ehdi jalkoväliini kurkkimaan. Pääpatti lähetettiin patologille tutkimuksia varten.
KAULURI, LAKKI JA KALUKUKKARO - KOIRAT OVAT SUSIEN SUKUA
Kymmenen päivää olen nyt pitänyt vaahtomuovikauluria, jonka kyllä halutessani sain pois pistämällä tassun kaula-aukkoon ja työntämällä. Kotiväellä oli aikamoinen vahtiminen, etten raapinut päätä vaan niskaa enkä nuollut jalkoväliä vaan pippeliä.
Ulkoillessa olen käyttänyt fleece-haalaria, jonka haarukkaan mamma ompeli samasta kankaasta kalukukkaron olemattomien killukkeideni ja kaljuksi ajetun jalkovälini suojaksi. Lisäksi hän väsäsi minulle pääpuolen kaljun kohdan ja haavan peitoksi fleecestä myös lakin, johon leikkasi korville reiät ja jonka saa nepparilla kiinni sekä leuan alta että niskasta.
Kalukukkaro ja lakki osoittautuivat onnistuneiksi innovaatioiksi, sillä leikkausta seuraavana päivänä ulkona oli -25 astetta pakkasta. Tosin emme pitkiä lenkkejä tehneet, ensimmäisinä päivinä kävimme vain asioilla lähimetsässä ja omassa puutarhassa. Sittemmin olemme aloittaneet keskipitkät lenkit. Tottapuhuen näytän fleece-asusteissa mummolta, vaikkei mamma ihan punahilkka olekaan. Taidan sittenkin olla susien sukua ;-).
RISTIPISTOJEN POISTOA JA VALLOITUKSIA
Tänään kävimme ratkomassa ristipistot. Samalla Leena-lääkäri näytti patologin lausunnon, jonka mukaan päälaellani killutellut kasvain oli hyvänlaatuinen, joku karvatuppi-tali-patti-jotain. Mammalta pääsi syvä huokaus ja melkein helpotuksen itku ja Reijokin kröhnäsi miehekkäästi taka-alalla. Kyllä me koirat osataan valloittaa sekä mammat että Reijot.
Lääkäri-Leena kehui minua fiksuksi ja rauhalliseksi, kun niin tyynesti annoin ottaa ristipistot pois. Mitäs noista enää itkemään, pieniä nipistyksiä. Sen jäynän kuitenkin päätin tehdä, etten suostunut pöydälle. Seistä jökötin vain tanakasti kaikilla neljällä tassullani. Leena joutui konttimaan mahani alle leikkaushaavaa tarkastamaan. Ristipistojen poiston aikana sentään istuin, jolloin mamma istahti minkkiturkissaan viereeni keskelle vastaanottohuoneen lattiaa. Leena istahti sitten toiselle puolelle instrumenttiensa ja kaarimaljan kanssa. Siinä me poistettiin tikkejä lattialla kaikki kolme. Hah-haa!
PRINCE OLIVER
No, Saarella ovat jo tottuneet siihen, että minä saatan olla omapäinen. Muutaman kerran olen saanut rokotukset odotushuoneessa, kun en suostunut lääkärin vastaanottohuoneeseen. Minulla on oma pää ja paljon mielipiteitä, jotka mamman mukaan ilmoitan suurella äänellä ja erittäin usein. Mamma väittää minun olevan pusuilla kasvatettu ja pilalle lellitty. Niin taidan ollakin ja ylpeä siitä, että olen Prinssi Oliver, kuten mamma sanoo. Minulla on jopa oma nimikkoviinikin, jota synttäreilläni yleensä maistellaan. Täytyy sanoa, että ihmiset ovat olleet minulle kilttejä, joten mitäpä minäkään ärhentelisin, kun ei minullekaan ärhennellä. Lisäksi olen älykäs ja fiksu, sanoi Leena tänään.
JOULUTERVEISET UUTENA VUOTENA
Taidan nyt lopetella, koska ystäväni Rasmus tulee illalla meille kylään. Rasmus lähetti minulle joululahjaksi puruluun ja päätimme koko lauma kutsua Rasmuksen isäntäväkensä kanssa meille kylään. Laitan tähän vielä linkin mamman ja minun yhteiseen joulutervehdykseen.
Pistäkää kaitsarit päälle, niin johan pelittää!
RAUHOITUS MENI HYVIN
Rauhoitus meni tällä kertaa nappiin ja nukuin kuin vauva. Lääkärillä itsellään on ollut Collie, joten hän tiesi, ettei meille saa antaa kovin rankkaa lääkitystä. Mammakin kertasi historiaani, jonka mukaan kerran vetelin sikeitä 13 tuntia yhteen menoon ja kerran itkin kuusi tuntia plakinpoiston jälkeen. Nyt siis sain lievemmän annoksen spiidiä sekä kanylin etutassuun ja nesteytystä leikkauksen ajaksi Tällä kertaa herääminen sujui mukavasti, vaikka tokkurainen olinkin. Kipujakaan ei pahemmin ollut, koska sain kipulääkkeen ja antibiootit piikkinä kahtena ensimmäisenä päivänä sekä tabletteina molemmat vielä kymmeneksi päiväksi.
EI KASVAINTA VAAN SURKASTUMA
Minun vedellessäni hirsiä heräämössä lääkäri-Leena kertoi mammalle ja Reijolle, ettei kiveksissäni ollutkaan kasvainta, mutta päälaella oli. Kivekset kuitenkin poistettiin, koska vaikka oikea palleroiseni todettiinkin normaaliksi, vasen kelluke oli surkastunut. Siihen olisi saattanut tulla kasvain joskus myöhemmin. Surkastuma on saattanut alkaa pienestä haavasta, joka on sitten tulehtunut tai paleltumasta. Mikä noista tietää... Mamma tietysti tapansa mukaan alkoi syyttää itseään siitä, ettei ollut huomannut asiaa ajoissa... No eihän sekään joka välissä ehdi jalkoväliini kurkkimaan. Pääpatti lähetettiin patologille tutkimuksia varten.
KAULURI, LAKKI JA KALUKUKKARO - KOIRAT OVAT SUSIEN SUKUA
Kymmenen päivää olen nyt pitänyt vaahtomuovikauluria, jonka kyllä halutessani sain pois pistämällä tassun kaula-aukkoon ja työntämällä. Kotiväellä oli aikamoinen vahtiminen, etten raapinut päätä vaan niskaa enkä nuollut jalkoväliä vaan pippeliä.
Ulkoillessa olen käyttänyt fleece-haalaria, jonka haarukkaan mamma ompeli samasta kankaasta kalukukkaron olemattomien killukkeideni ja kaljuksi ajetun jalkovälini suojaksi. Lisäksi hän väsäsi minulle pääpuolen kaljun kohdan ja haavan peitoksi fleecestä myös lakin, johon leikkasi korville reiät ja jonka saa nepparilla kiinni sekä leuan alta että niskasta.
Kalukukkaro ja lakki osoittautuivat onnistuneiksi innovaatioiksi, sillä leikkausta seuraavana päivänä ulkona oli -25 astetta pakkasta. Tosin emme pitkiä lenkkejä tehneet, ensimmäisinä päivinä kävimme vain asioilla lähimetsässä ja omassa puutarhassa. Sittemmin olemme aloittaneet keskipitkät lenkit. Tottapuhuen näytän fleece-asusteissa mummolta, vaikkei mamma ihan punahilkka olekaan. Taidan sittenkin olla susien sukua ;-).
RISTIPISTOJEN POISTOA JA VALLOITUKSIA
Tänään kävimme ratkomassa ristipistot. Samalla Leena-lääkäri näytti patologin lausunnon, jonka mukaan päälaellani killutellut kasvain oli hyvänlaatuinen, joku karvatuppi-tali-patti-jotain. Mammalta pääsi syvä huokaus ja melkein helpotuksen itku ja Reijokin kröhnäsi miehekkäästi taka-alalla. Kyllä me koirat osataan valloittaa sekä mammat että Reijot.
Lääkäri-Leena kehui minua fiksuksi ja rauhalliseksi, kun niin tyynesti annoin ottaa ristipistot pois. Mitäs noista enää itkemään, pieniä nipistyksiä. Sen jäynän kuitenkin päätin tehdä, etten suostunut pöydälle. Seistä jökötin vain tanakasti kaikilla neljällä tassullani. Leena joutui konttimaan mahani alle leikkaushaavaa tarkastamaan. Ristipistojen poiston aikana sentään istuin, jolloin mamma istahti minkkiturkissaan viereeni keskelle vastaanottohuoneen lattiaa. Leena istahti sitten toiselle puolelle instrumenttiensa ja kaarimaljan kanssa. Siinä me poistettiin tikkejä lattialla kaikki kolme. Hah-haa!
PRINCE OLIVER
No, Saarella ovat jo tottuneet siihen, että minä saatan olla omapäinen. Muutaman kerran olen saanut rokotukset odotushuoneessa, kun en suostunut lääkärin vastaanottohuoneeseen. Minulla on oma pää ja paljon mielipiteitä, jotka mamman mukaan ilmoitan suurella äänellä ja erittäin usein. Mamma väittää minun olevan pusuilla kasvatettu ja pilalle lellitty. Niin taidan ollakin ja ylpeä siitä, että olen Prinssi Oliver, kuten mamma sanoo. Minulla on jopa oma nimikkoviinikin, jota synttäreilläni yleensä maistellaan. Täytyy sanoa, että ihmiset ovat olleet minulle kilttejä, joten mitäpä minäkään ärhentelisin, kun ei minullekaan ärhennellä. Lisäksi olen älykäs ja fiksu, sanoi Leena tänään.
JOULUTERVEISET UUTENA VUOTENA
Taidan nyt lopetella, koska ystäväni Rasmus tulee illalla meille kylään. Rasmus lähetti minulle joululahjaksi puruluun ja päätimme koko lauma kutsua Rasmuksen isäntäväkensä kanssa meille kylään. Laitan tähän vielä linkin mamman ja minun yhteiseen joulutervehdykseen.
Pistäkää kaitsarit päälle, niin johan pelittää!
torstai 10. joulukuuta 2009
Kiveskasvain vie Oliverin kulkuset
Kävimme pari viikkoa sitten mamman kanssa rokotuksilla. Samalla kertaa lääkäritäti tarkasti kuntoni, kuunteli sydänäänet, katsoi hampaat ja käpälöi palleroiset. Mamma oli saada sydärin, kun lääkäri totesi minulla ilmeisesti olevan kiveskasvaimen, koska toinen palleroiseni on puolta suurempi kuin toinen. Kasvaimen laadusta ei etukäteen voi sanoa mitään, koska koepaloja ei voi ottaa. Kulkuset on siis vain poistettava. Minusta tehdään -hiisi vieköön- eunukki. Onneksi olen jo sen verran vanha, etteivät sentään rintakarvat lakkaa kasvamasta eikä möreästä ja miehekkäästä äänestäni tule mitään kiekumista.
Aiemmin pääkukkuraltani löytyi patti, jota kävimme näyttämässä lääkärille jo viime keväänä. Tuolloin se diagnosoitiin tukkeutuneeksi hikirauhaseksi, jonka kuulemma voisi poistaa sitten, kun muutenkin minua jouduttaisiin rauhoittamaan, esimerkiksi plakinpoiston takia. Pallukkakin on alkanut kasvaa ja poistetaan nyt sitten samalla kertaa. Minua leikellään sen tähden niinsanoakseni molemmista päistä.
Mamma on mykkyrällä huolesta. Hän pelkää niin kovasti, etten selviä rauhoituksesta. Olihan se kyllä viime kerrallakin aika kenkku juttu, vaikka plakinpoisto ei sinänsä mikään kivulias toimenpide ollutkaan.
Tällä kertaa toimenpide on kuitenkin vakavammanlaatuinen, sillä nyt viedään tosimiehen kallein omaisuus. Silti se on kai parasta vain antaa tehdä, koska muutoin ei saada tietää, onko kasvain levinnyt muuallekin. Toki saan sekä antibiootit että särkylääkkeet, joten ehkä leikkauksen jotenkin kestää. Melkein 11 vuotta täällä maan päällä olen jo tallustellut, mikä koiran vuosissa on korkea ikä. Sen takia mammakin on niin kovasti huolissaan.
Että sellaista tällä kertaa. Pyydän mammaa kirjaamaan tuntemuksiaan ensi tiistaina leikkauksen jälkeen, kun meikäläinen lötköttää spiidikännissä.
Aiemmin pääkukkuraltani löytyi patti, jota kävimme näyttämässä lääkärille jo viime keväänä. Tuolloin se diagnosoitiin tukkeutuneeksi hikirauhaseksi, jonka kuulemma voisi poistaa sitten, kun muutenkin minua jouduttaisiin rauhoittamaan, esimerkiksi plakinpoiston takia. Pallukkakin on alkanut kasvaa ja poistetaan nyt sitten samalla kertaa. Minua leikellään sen tähden niinsanoakseni molemmista päistä.
Mamma on mykkyrällä huolesta. Hän pelkää niin kovasti, etten selviä rauhoituksesta. Olihan se kyllä viime kerrallakin aika kenkku juttu, vaikka plakinpoisto ei sinänsä mikään kivulias toimenpide ollutkaan.
Tällä kertaa toimenpide on kuitenkin vakavammanlaatuinen, sillä nyt viedään tosimiehen kallein omaisuus. Silti se on kai parasta vain antaa tehdä, koska muutoin ei saada tietää, onko kasvain levinnyt muuallekin. Toki saan sekä antibiootit että särkylääkkeet, joten ehkä leikkauksen jotenkin kestää. Melkein 11 vuotta täällä maan päällä olen jo tallustellut, mikä koiran vuosissa on korkea ikä. Sen takia mammakin on niin kovasti huolissaan.
Että sellaista tällä kertaa. Pyydän mammaa kirjaamaan tuntemuksiaan ensi tiistaina leikkauksen jälkeen, kun meikäläinen lötköttää spiidikännissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
