Oliver sekalaumoineen toivottaa kaikille ystäville ja sukulaisille oikein hyvää uutta vuotta 2010!
keskiviikko 30. joulukuuta 2009
maanantai 28. joulukuuta 2009
Kulkuset meni - ei enää soitellen sotaan
Viimeksi kerroin kasvainepäilyistä ja siitä, että minut aiottiin viedä leikkaukseen. Minut leikattiinkin 15.12.2009, ja joulunpyhien ajan sain esitellä ristipistoa molemmissa päissä. Lääkäri-Leena poisti sekä kulkuset että pääkasvaimen.
RAUHOITUS MENI HYVIN
Rauhoitus meni tällä kertaa nappiin ja nukuin kuin vauva. Lääkärillä itsellään on ollut Collie, joten hän tiesi, ettei meille saa antaa kovin rankkaa lääkitystä. Mammakin kertasi historiaani, jonka mukaan kerran vetelin sikeitä 13 tuntia yhteen menoon ja kerran itkin kuusi tuntia plakinpoiston jälkeen. Nyt siis sain lievemmän annoksen spiidiä sekä kanylin etutassuun ja nesteytystä leikkauksen ajaksi Tällä kertaa herääminen sujui mukavasti, vaikka tokkurainen olinkin. Kipujakaan ei pahemmin ollut, koska sain kipulääkkeen ja antibiootit piikkinä kahtena ensimmäisenä päivänä sekä tabletteina molemmat vielä kymmeneksi päiväksi.
EI KASVAINTA VAAN SURKASTUMA
Minun vedellessäni hirsiä heräämössä lääkäri-Leena kertoi mammalle ja Reijolle, ettei kiveksissäni ollutkaan kasvainta, mutta päälaella oli. Kivekset kuitenkin poistettiin, koska vaikka oikea palleroiseni todettiinkin normaaliksi, vasen kelluke oli surkastunut. Siihen olisi saattanut tulla kasvain joskus myöhemmin. Surkastuma on saattanut alkaa pienestä haavasta, joka on sitten tulehtunut tai paleltumasta. Mikä noista tietää... Mamma tietysti tapansa mukaan alkoi syyttää itseään siitä, ettei ollut huomannut asiaa ajoissa... No eihän sekään joka välissä ehdi jalkoväliini kurkkimaan. Pääpatti lähetettiin patologille tutkimuksia varten.
KAULURI, LAKKI JA KALUKUKKARO - KOIRAT OVAT SUSIEN SUKUA
Kymmenen päivää olen nyt pitänyt vaahtomuovikauluria, jonka kyllä halutessani sain pois pistämällä tassun kaula-aukkoon ja työntämällä. Kotiväellä oli aikamoinen vahtiminen, etten raapinut päätä vaan niskaa enkä nuollut jalkoväliä vaan pippeliä.
Ulkoillessa olen käyttänyt fleece-haalaria, jonka haarukkaan mamma ompeli samasta kankaasta kalukukkaron olemattomien killukkeideni ja kaljuksi ajetun jalkovälini suojaksi. Lisäksi hän väsäsi minulle pääpuolen kaljun kohdan ja haavan peitoksi fleecestä myös lakin, johon leikkasi korville reiät ja jonka saa nepparilla kiinni sekä leuan alta että niskasta.
Kalukukkaro ja lakki osoittautuivat onnistuneiksi innovaatioiksi, sillä leikkausta seuraavana päivänä ulkona oli -25 astetta pakkasta. Tosin emme pitkiä lenkkejä tehneet, ensimmäisinä päivinä kävimme vain asioilla lähimetsässä ja omassa puutarhassa. Sittemmin olemme aloittaneet keskipitkät lenkit. Tottapuhuen näytän fleece-asusteissa mummolta, vaikkei mamma ihan punahilkka olekaan. Taidan sittenkin olla susien sukua ;-).
RISTIPISTOJEN POISTOA JA VALLOITUKSIA
Tänään kävimme ratkomassa ristipistot. Samalla Leena-lääkäri näytti patologin lausunnon, jonka mukaan päälaellani killutellut kasvain oli hyvänlaatuinen, joku karvatuppi-tali-patti-jotain. Mammalta pääsi syvä huokaus ja melkein helpotuksen itku ja Reijokin kröhnäsi miehekkäästi taka-alalla. Kyllä me koirat osataan valloittaa sekä mammat että Reijot.
Lääkäri-Leena kehui minua fiksuksi ja rauhalliseksi, kun niin tyynesti annoin ottaa ristipistot pois. Mitäs noista enää itkemään, pieniä nipistyksiä. Sen jäynän kuitenkin päätin tehdä, etten suostunut pöydälle. Seistä jökötin vain tanakasti kaikilla neljällä tassullani. Leena joutui konttimaan mahani alle leikkaushaavaa tarkastamaan. Ristipistojen poiston aikana sentään istuin, jolloin mamma istahti minkkiturkissaan viereeni keskelle vastaanottohuoneen lattiaa. Leena istahti sitten toiselle puolelle instrumenttiensa ja kaarimaljan kanssa. Siinä me poistettiin tikkejä lattialla kaikki kolme. Hah-haa!
PRINCE OLIVER
No, Saarella ovat jo tottuneet siihen, että minä saatan olla omapäinen. Muutaman kerran olen saanut rokotukset odotushuoneessa, kun en suostunut lääkärin vastaanottohuoneeseen. Minulla on oma pää ja paljon mielipiteitä, jotka mamman mukaan ilmoitan suurella äänellä ja erittäin usein. Mamma väittää minun olevan pusuilla kasvatettu ja pilalle lellitty. Niin taidan ollakin ja ylpeä siitä, että olen Prinssi Oliver, kuten mamma sanoo. Minulla on jopa oma nimikkoviinikin, jota synttäreilläni yleensä maistellaan. Täytyy sanoa, että ihmiset ovat olleet minulle kilttejä, joten mitäpä minäkään ärhentelisin, kun ei minullekaan ärhennellä. Lisäksi olen älykäs ja fiksu, sanoi Leena tänään.
JOULUTERVEISET UUTENA VUOTENA
Taidan nyt lopetella, koska ystäväni Rasmus tulee illalla meille kylään. Rasmus lähetti minulle joululahjaksi puruluun ja päätimme koko lauma kutsua Rasmuksen isäntäväkensä kanssa meille kylään. Laitan tähän vielä linkin mamman ja minun yhteiseen joulutervehdykseen.
Pistäkää kaitsarit päälle, niin johan pelittää!
RAUHOITUS MENI HYVIN
Rauhoitus meni tällä kertaa nappiin ja nukuin kuin vauva. Lääkärillä itsellään on ollut Collie, joten hän tiesi, ettei meille saa antaa kovin rankkaa lääkitystä. Mammakin kertasi historiaani, jonka mukaan kerran vetelin sikeitä 13 tuntia yhteen menoon ja kerran itkin kuusi tuntia plakinpoiston jälkeen. Nyt siis sain lievemmän annoksen spiidiä sekä kanylin etutassuun ja nesteytystä leikkauksen ajaksi Tällä kertaa herääminen sujui mukavasti, vaikka tokkurainen olinkin. Kipujakaan ei pahemmin ollut, koska sain kipulääkkeen ja antibiootit piikkinä kahtena ensimmäisenä päivänä sekä tabletteina molemmat vielä kymmeneksi päiväksi.
EI KASVAINTA VAAN SURKASTUMA
Minun vedellessäni hirsiä heräämössä lääkäri-Leena kertoi mammalle ja Reijolle, ettei kiveksissäni ollutkaan kasvainta, mutta päälaella oli. Kivekset kuitenkin poistettiin, koska vaikka oikea palleroiseni todettiinkin normaaliksi, vasen kelluke oli surkastunut. Siihen olisi saattanut tulla kasvain joskus myöhemmin. Surkastuma on saattanut alkaa pienestä haavasta, joka on sitten tulehtunut tai paleltumasta. Mikä noista tietää... Mamma tietysti tapansa mukaan alkoi syyttää itseään siitä, ettei ollut huomannut asiaa ajoissa... No eihän sekään joka välissä ehdi jalkoväliini kurkkimaan. Pääpatti lähetettiin patologille tutkimuksia varten.
KAULURI, LAKKI JA KALUKUKKARO - KOIRAT OVAT SUSIEN SUKUA
Kymmenen päivää olen nyt pitänyt vaahtomuovikauluria, jonka kyllä halutessani sain pois pistämällä tassun kaula-aukkoon ja työntämällä. Kotiväellä oli aikamoinen vahtiminen, etten raapinut päätä vaan niskaa enkä nuollut jalkoväliä vaan pippeliä.
Ulkoillessa olen käyttänyt fleece-haalaria, jonka haarukkaan mamma ompeli samasta kankaasta kalukukkaron olemattomien killukkeideni ja kaljuksi ajetun jalkovälini suojaksi. Lisäksi hän väsäsi minulle pääpuolen kaljun kohdan ja haavan peitoksi fleecestä myös lakin, johon leikkasi korville reiät ja jonka saa nepparilla kiinni sekä leuan alta että niskasta.
Kalukukkaro ja lakki osoittautuivat onnistuneiksi innovaatioiksi, sillä leikkausta seuraavana päivänä ulkona oli -25 astetta pakkasta. Tosin emme pitkiä lenkkejä tehneet, ensimmäisinä päivinä kävimme vain asioilla lähimetsässä ja omassa puutarhassa. Sittemmin olemme aloittaneet keskipitkät lenkit. Tottapuhuen näytän fleece-asusteissa mummolta, vaikkei mamma ihan punahilkka olekaan. Taidan sittenkin olla susien sukua ;-).
RISTIPISTOJEN POISTOA JA VALLOITUKSIA
Tänään kävimme ratkomassa ristipistot. Samalla Leena-lääkäri näytti patologin lausunnon, jonka mukaan päälaellani killutellut kasvain oli hyvänlaatuinen, joku karvatuppi-tali-patti-jotain. Mammalta pääsi syvä huokaus ja melkein helpotuksen itku ja Reijokin kröhnäsi miehekkäästi taka-alalla. Kyllä me koirat osataan valloittaa sekä mammat että Reijot.
Lääkäri-Leena kehui minua fiksuksi ja rauhalliseksi, kun niin tyynesti annoin ottaa ristipistot pois. Mitäs noista enää itkemään, pieniä nipistyksiä. Sen jäynän kuitenkin päätin tehdä, etten suostunut pöydälle. Seistä jökötin vain tanakasti kaikilla neljällä tassullani. Leena joutui konttimaan mahani alle leikkaushaavaa tarkastamaan. Ristipistojen poiston aikana sentään istuin, jolloin mamma istahti minkkiturkissaan viereeni keskelle vastaanottohuoneen lattiaa. Leena istahti sitten toiselle puolelle instrumenttiensa ja kaarimaljan kanssa. Siinä me poistettiin tikkejä lattialla kaikki kolme. Hah-haa!
PRINCE OLIVER
No, Saarella ovat jo tottuneet siihen, että minä saatan olla omapäinen. Muutaman kerran olen saanut rokotukset odotushuoneessa, kun en suostunut lääkärin vastaanottohuoneeseen. Minulla on oma pää ja paljon mielipiteitä, jotka mamman mukaan ilmoitan suurella äänellä ja erittäin usein. Mamma väittää minun olevan pusuilla kasvatettu ja pilalle lellitty. Niin taidan ollakin ja ylpeä siitä, että olen Prinssi Oliver, kuten mamma sanoo. Minulla on jopa oma nimikkoviinikin, jota synttäreilläni yleensä maistellaan. Täytyy sanoa, että ihmiset ovat olleet minulle kilttejä, joten mitäpä minäkään ärhentelisin, kun ei minullekaan ärhennellä. Lisäksi olen älykäs ja fiksu, sanoi Leena tänään.
JOULUTERVEISET UUTENA VUOTENA
Taidan nyt lopetella, koska ystäväni Rasmus tulee illalla meille kylään. Rasmus lähetti minulle joululahjaksi puruluun ja päätimme koko lauma kutsua Rasmuksen isäntäväkensä kanssa meille kylään. Laitan tähän vielä linkin mamman ja minun yhteiseen joulutervehdykseen.
Pistäkää kaitsarit päälle, niin johan pelittää!
torstai 10. joulukuuta 2009
Kiveskasvain vie Oliverin kulkuset
Kävimme pari viikkoa sitten mamman kanssa rokotuksilla. Samalla kertaa lääkäritäti tarkasti kuntoni, kuunteli sydänäänet, katsoi hampaat ja käpälöi palleroiset. Mamma oli saada sydärin, kun lääkäri totesi minulla ilmeisesti olevan kiveskasvaimen, koska toinen palleroiseni on puolta suurempi kuin toinen. Kasvaimen laadusta ei etukäteen voi sanoa mitään, koska koepaloja ei voi ottaa. Kulkuset on siis vain poistettava. Minusta tehdään -hiisi vieköön- eunukki. Onneksi olen jo sen verran vanha, etteivät sentään rintakarvat lakkaa kasvamasta eikä möreästä ja miehekkäästä äänestäni tule mitään kiekumista.
Aiemmin pääkukkuraltani löytyi patti, jota kävimme näyttämässä lääkärille jo viime keväänä. Tuolloin se diagnosoitiin tukkeutuneeksi hikirauhaseksi, jonka kuulemma voisi poistaa sitten, kun muutenkin minua jouduttaisiin rauhoittamaan, esimerkiksi plakinpoiston takia. Pallukkakin on alkanut kasvaa ja poistetaan nyt sitten samalla kertaa. Minua leikellään sen tähden niinsanoakseni molemmista päistä.
Mamma on mykkyrällä huolesta. Hän pelkää niin kovasti, etten selviä rauhoituksesta. Olihan se kyllä viime kerrallakin aika kenkku juttu, vaikka plakinpoisto ei sinänsä mikään kivulias toimenpide ollutkaan.
Tällä kertaa toimenpide on kuitenkin vakavammanlaatuinen, sillä nyt viedään tosimiehen kallein omaisuus. Silti se on kai parasta vain antaa tehdä, koska muutoin ei saada tietää, onko kasvain levinnyt muuallekin. Toki saan sekä antibiootit että särkylääkkeet, joten ehkä leikkauksen jotenkin kestää. Melkein 11 vuotta täällä maan päällä olen jo tallustellut, mikä koiran vuosissa on korkea ikä. Sen takia mammakin on niin kovasti huolissaan.
Että sellaista tällä kertaa. Pyydän mammaa kirjaamaan tuntemuksiaan ensi tiistaina leikkauksen jälkeen, kun meikäläinen lötköttää spiidikännissä.
Aiemmin pääkukkuraltani löytyi patti, jota kävimme näyttämässä lääkärille jo viime keväänä. Tuolloin se diagnosoitiin tukkeutuneeksi hikirauhaseksi, jonka kuulemma voisi poistaa sitten, kun muutenkin minua jouduttaisiin rauhoittamaan, esimerkiksi plakinpoiston takia. Pallukkakin on alkanut kasvaa ja poistetaan nyt sitten samalla kertaa. Minua leikellään sen tähden niinsanoakseni molemmista päistä.
Mamma on mykkyrällä huolesta. Hän pelkää niin kovasti, etten selviä rauhoituksesta. Olihan se kyllä viime kerrallakin aika kenkku juttu, vaikka plakinpoisto ei sinänsä mikään kivulias toimenpide ollutkaan.
Tällä kertaa toimenpide on kuitenkin vakavammanlaatuinen, sillä nyt viedään tosimiehen kallein omaisuus. Silti se on kai parasta vain antaa tehdä, koska muutoin ei saada tietää, onko kasvain levinnyt muuallekin. Toki saan sekä antibiootit että särkylääkkeet, joten ehkä leikkauksen jotenkin kestää. Melkein 11 vuotta täällä maan päällä olen jo tallustellut, mikä koiran vuosissa on korkea ikä. Sen takia mammakin on niin kovasti huolissaan.
Että sellaista tällä kertaa. Pyydän mammaa kirjaamaan tuntemuksiaan ensi tiistaina leikkauksen jälkeen, kun meikäläinen lötköttää spiidikännissä.
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Hauska juttu tämäkin
Tässä pari kaverusta leikkii ja tappelee. Hauska juttu, joka paranee, jos pistät kaitsarit päälle. Jos haluat katsoa videon isompana, klikkaile vain oikeassa alakulmassa olevaa ruudun kuvaa.
Toinen hauska juttu on tässä, jossa esiintyy kissapianisti. On tuo melkoinen epeli tavallisen koiran näkökulmasta.
Toinen hauska juttu on tässä, jossa esiintyy kissapianisti. On tuo melkoinen epeli tavallisen koiran näkökulmasta.
torstai 8. lokakuuta 2009
Kun pysyisikin kissa terveenä...
Mamma sai tällaisen jutun joskus. Laitan sen tähän, koska minusta se on niin hauska.
1. Kuinka annetaan kissalle pilleri?
- Nosta kissa syliin ja pitele sitä vasemmalla käsivarrellasi kuin pitelisit lasta. Aseta oikea etusormi ja peukalo kissan suun molemmin puolin ja paina hellästi poskia samalla kuin pidät pilleriä oikeassa kädessä. Kun kissa avaa suunsa, pudota pilleri suuhun. Anna kissan sulkea suunsa ja nielaista.
- Nosta pilleri lattialta ja kissa sohvan takaa. Pitele kissaa vasemmalla käsivarrellasi ja toista prosessi. Hae kissa makuuhuoneesta ja heitä pehmennyt pilleri pois. - Ota uusi pilleri pakkauksesta ja pitele kissaa vasemmalla käsivarrellasi ja pidä kiinni takajaloista lujasti vasemmalla kädelläsi. Pakota kissan leuat auki ja työnnä pilleri suun takaosaan oikealla etusormellasi. Pidä kissan suuta kiinni laskien samalla kymmeneen.
- Poimi pilleri akvaariosta ja kissa vaatekaapin päältä. Huuda puoliso sisään pihalta.
- Polvistu lattialle pitäen kissaa kiilattuna lujasti polviesi väliin pitäen kiinni etu- ja takakäpälistä. Älä välitä kissan matalasta mouruamisesta. Käske puolison pitää kiinni kissan päästä lujasti yhdellä kädellä, samalla kun tunget puista viivoitinta kissan suuhun. Liu'uta pilleri suuhun viivotinta pitkin ja hiero kissan kurkkua voimakkaasti.
- Hae kissa verhotangolta ja ota uusi pilleri pakkauksesta. Pistä muistiin uuden viivoittimen osto ja verhojen korjaus. Lakaise rikkoutuneet koriste-esineet takasta ja laita ne syrjään myöhempää liimausta varten.
- Kääri kissa isoon pyyhkeeseen ja pyydä puolisoasi makaamaan kissan päällä niin, että sen pää juuri ja juuri näkyy puolison kainalon alta. Pistä pilleri mehupillin päähän, pakota kissan suu auki lyijykynällä ja puhalla mehupilliin.
- Varmista lääkepaketista, ettei pilleri ole vaarallinen ihmiselle. Juo lasi vettä, että saat maun pois suustasi. Laita laastari puolison käsivarteen ja pese veri pois matosta kylmällä vedellä ja saippualla.Hae kissa naapurin halkokuurista.
- Ota uusi pilleri. Laita kissa kaappiin ja sulje ovet kaulan kohdalta niin että pää jää näkyviin. Pakota suu auki jälkiruokalusikalla. Ammu pilleri kissan kurkkuun kumirenksulla.
- Hae ruuvimeisseli työkalupakista ja kiinnitä ovi takaisin saranoilleen. Laita kylmäkompressi poskellesi ja tarkista rokotuskortistasi viimeisen jäykkäkouristusrokotuksen päivämäärä.
- Heitä T-paita roskiin ja hae toinen paita makuuhuoneesta. Soita palokunta hakemaan kissa puusta tien toiselta puolelta. Pyydä anteeksi naapurilta, joka törmäsi aitaan väistäessään kissaa.
- Ota viimeinen pilleri paketista. Sido kissan etu- ja takakäpälät yhteen puutarhalangalla ja sido se kiinni ruokapöydän jalkaan. Etsi paksut näppylähanskat vajasta. Pakota kissan suu auki pienellä jakoavaimella. Työnnä pilleri suuhun ja iso fileepihvinpala perään. Pidä päätä pystyasennossa ja kaada puoli litraa vettä kurkkuun jotta pilleri huuhtoutuu alas.
- Pyydä puolisoa viemään sinut ensiapuun ja istu rauhallisesti hiljaa kun tohtori tikkaa sormesi ja käsivartesi sekä poistaa pillerin jämät oikeasta silmästäsi.Poikkea matkalla huonekalukauppaan ostamaan uusi pöytä.
- Soita eläinlääkärille ja pyydä kotikäyntiä.
II. Kuinka koiralle annetaan pilleri?
1. Kiedo pilleri pekoniin.
2. Se siitä.
Että silleen...
1. Kuinka annetaan kissalle pilleri?
- Nosta kissa syliin ja pitele sitä vasemmalla käsivarrellasi kuin pitelisit lasta. Aseta oikea etusormi ja peukalo kissan suun molemmin puolin ja paina hellästi poskia samalla kuin pidät pilleriä oikeassa kädessä. Kun kissa avaa suunsa, pudota pilleri suuhun. Anna kissan sulkea suunsa ja nielaista.
- Nosta pilleri lattialta ja kissa sohvan takaa. Pitele kissaa vasemmalla käsivarrellasi ja toista prosessi. Hae kissa makuuhuoneesta ja heitä pehmennyt pilleri pois. - Ota uusi pilleri pakkauksesta ja pitele kissaa vasemmalla käsivarrellasi ja pidä kiinni takajaloista lujasti vasemmalla kädelläsi. Pakota kissan leuat auki ja työnnä pilleri suun takaosaan oikealla etusormellasi. Pidä kissan suuta kiinni laskien samalla kymmeneen.
- Poimi pilleri akvaariosta ja kissa vaatekaapin päältä. Huuda puoliso sisään pihalta.
- Polvistu lattialle pitäen kissaa kiilattuna lujasti polviesi väliin pitäen kiinni etu- ja takakäpälistä. Älä välitä kissan matalasta mouruamisesta. Käske puolison pitää kiinni kissan päästä lujasti yhdellä kädellä, samalla kun tunget puista viivoitinta kissan suuhun. Liu'uta pilleri suuhun viivotinta pitkin ja hiero kissan kurkkua voimakkaasti.
- Hae kissa verhotangolta ja ota uusi pilleri pakkauksesta. Pistä muistiin uuden viivoittimen osto ja verhojen korjaus. Lakaise rikkoutuneet koriste-esineet takasta ja laita ne syrjään myöhempää liimausta varten.
- Kääri kissa isoon pyyhkeeseen ja pyydä puolisoasi makaamaan kissan päällä niin, että sen pää juuri ja juuri näkyy puolison kainalon alta. Pistä pilleri mehupillin päähän, pakota kissan suu auki lyijykynällä ja puhalla mehupilliin.
- Varmista lääkepaketista, ettei pilleri ole vaarallinen ihmiselle. Juo lasi vettä, että saat maun pois suustasi. Laita laastari puolison käsivarteen ja pese veri pois matosta kylmällä vedellä ja saippualla.Hae kissa naapurin halkokuurista.
- Ota uusi pilleri. Laita kissa kaappiin ja sulje ovet kaulan kohdalta niin että pää jää näkyviin. Pakota suu auki jälkiruokalusikalla. Ammu pilleri kissan kurkkuun kumirenksulla.
- Hae ruuvimeisseli työkalupakista ja kiinnitä ovi takaisin saranoilleen. Laita kylmäkompressi poskellesi ja tarkista rokotuskortistasi viimeisen jäykkäkouristusrokotuksen päivämäärä.
- Heitä T-paita roskiin ja hae toinen paita makuuhuoneesta. Soita palokunta hakemaan kissa puusta tien toiselta puolelta. Pyydä anteeksi naapurilta, joka törmäsi aitaan väistäessään kissaa.
- Ota viimeinen pilleri paketista. Sido kissan etu- ja takakäpälät yhteen puutarhalangalla ja sido se kiinni ruokapöydän jalkaan. Etsi paksut näppylähanskat vajasta. Pakota kissan suu auki pienellä jakoavaimella. Työnnä pilleri suuhun ja iso fileepihvinpala perään. Pidä päätä pystyasennossa ja kaada puoli litraa vettä kurkkuun jotta pilleri huuhtoutuu alas.
- Pyydä puolisoa viemään sinut ensiapuun ja istu rauhallisesti hiljaa kun tohtori tikkaa sormesi ja käsivartesi sekä poistaa pillerin jämät oikeasta silmästäsi.Poikkea matkalla huonekalukauppaan ostamaan uusi pöytä.
- Soita eläinlääkärille ja pyydä kotikäyntiä.
II. Kuinka koiralle annetaan pilleri?
1. Kiedo pilleri pekoniin.
2. Se siitä.
Että silleen...
sunnuntai 23. elokuuta 2009
10-vuotispäivä 23.8.2009
Hei kaikki, tänään täytän 10 vuotta. Yleensä olemme juhlineet synttäreitäni isommalla porukalla, mutta tänään olemme pysytelleet perhepiirissä. Kesä on ollut täynnä tapahtumia ja reissaamista edes takaisin ykkös- ja kakkoskodin välillä, että syntymäpäiviä ei ole ehditty miettiä. Laitan tähän kuvan itsestäni, jotta näette, miten komea mies minä vielä olen.
Minä sängyllä.
Ja istuskelemassa.
Viime viikolla olimme kakkoskodissa, jossa naapurintytöt pistäytyivät kylässä. Oli se mukavaa, että ihan lähinaapurissa on näin kauniita Collietyttöjä. Kun olisi vähän nuorempi, voisi ajatella vaikka jälkikasvua...
Olemme tänä kesänä jännittäneet maatilamme edustalla olevan vesijättömaan mittausta. Emme ole tienneet vesijättömaan kokoa ja maalle määrättyä hintaa. Loppujen lopuksi asia meni ihan niin kuin pitikin. Maa tuli mitattua, hinta sovittua ja paperit tulevat sitten joskus talvella, samoin laskut. Perästä siis kuuluu.
Tässä minä tutkin, miten möljää saisi siivottua.
On se hyvä, että homma saatiin hoidettua. Nyt minäkin voin pissiä meidän möljällä niin paljon kuin sielu sietää, eikä kenelläkään ole oikeutta tulla sanomaan, mitä minä saan tehdä tai olla tekemättä omalla maallani. No, eipä siellä ennenkään ole kukaan muu määräillyt kuin meidän mamma, mutta varmuuden vuoksi kumminkin on hyvä, että maa saatiin meille ihan virallisestikin. Nyt hän voi ruveta kehittelemään sitä japanilaistyylistä koivukäytäväänsä riippusiltoineen. Lisäksi voimme kiinnittää möljän päähän lapun, jossa kielletään ammuskelu. Minä kun en enää vanhempana ole sietänyt pyssyjen tai muiden vehkeiden paukuttelua.
Jotta älkäähän paukutelko raketteja elokuun viimeisenä!
Minä sängyllä.
Ja istuskelemassa. Viime viikolla olimme kakkoskodissa, jossa naapurintytöt pistäytyivät kylässä. Oli se mukavaa, että ihan lähinaapurissa on näin kauniita Collietyttöjä. Kun olisi vähän nuorempi, voisi ajatella vaikka jälkikasvua...
Olemme tänä kesänä jännittäneet maatilamme edustalla olevan vesijättömaan mittausta. Emme ole tienneet vesijättömaan kokoa ja maalle määrättyä hintaa. Loppujen lopuksi asia meni ihan niin kuin pitikin. Maa tuli mitattua, hinta sovittua ja paperit tulevat sitten joskus talvella, samoin laskut. Perästä siis kuuluu.
Tässä minä tutkin, miten möljää saisi siivottua.On se hyvä, että homma saatiin hoidettua. Nyt minäkin voin pissiä meidän möljällä niin paljon kuin sielu sietää, eikä kenelläkään ole oikeutta tulla sanomaan, mitä minä saan tehdä tai olla tekemättä omalla maallani. No, eipä siellä ennenkään ole kukaan muu määräillyt kuin meidän mamma, mutta varmuuden vuoksi kumminkin on hyvä, että maa saatiin meille ihan virallisestikin. Nyt hän voi ruveta kehittelemään sitä japanilaistyylistä koivukäytäväänsä riippusiltoineen. Lisäksi voimme kiinnittää möljän päähän lapun, jossa kielletään ammuskelu. Minä kun en enää vanhempana ole sietänyt pyssyjen tai muiden vehkeiden paukuttelua.
Jotta älkäähän paukutelko raketteja elokuun viimeisenä!
torstai 13. elokuuta 2009
Kaverin kirje
Keke kirjoittaa: Kyllä nyt pitää taas kirjoittaa, oli se semmoinen kokemus! No, kaikki alkoi siitä kun mamma ja Markku päättivät ottaa minut mukaan tuttavien saareen. Kiva, minähän olen aina valmis ja innolla mukana kaikessa, joten menoksi. Ajettiin autolla ensin moottoritietä - tylsää ja tasaista, joten ehdin siinä jo ottaa torkut. Sitten käännyttiin kapealle ja mutkaiselle tielle, ja minä tietysti nousin silmä tarkkana seuraamaan miten Markku pyöritti rattia ja selvitti tiukat kurvit...
So far so good. kunnes tultiin satamaan. Ai eikö oltukaan perillä? Ilmeisesti ei. Markku viittoili kummallisesti laiturilla ja kohta mereltä lähestyi iso kippo ja siinä kipossa (myöhemmin kuulin heidän kutsuvan sitä veneeksi) istui mies.
Karmeat epäilykseni osoittautuivat todeksi kun mamma heitti kassin siihen kippoon, ilmeisesti aikomuksenaan heittää minut perässä. Ja minutko muka tuohon keinuvaan, tärisevään ja metelöivään vehkeeseen!!? Ei muuten käy, jos minulta kysytte! Eivät kysyneet. Onhan se tahto minullakin, joten panin kaikki koipeni tanaan, joka ikisen varpaani haralleen ja pyllyn tiukasti maahan estääkseni joutumasta tuohon kamalaan rakkineeseen. Sitten ne vain jotenkin saivat minut hyppäämään siihen. Istuin aluksi ihan lamaantuneena tärisevällä lattialla, mutta kun säikähdyksestä selvisin, tajusin, että edessäni aukeni aivan ihmeellinen, miljoonien uusien hajujen maailma. Nostin varovasti kuononi kohti tuulta ja annoin ilman kulkea läpi sieraimien ahmien kaikki aistit ammollaan noita ihania kesäisen meren tuoksuja. Se oli jotakin se!
Kun sitten muutaman minuutin päästä saavuttiin perille, Markku hyppäsi rantakivelle ja minä vähän haparoiden ja vähemmällä vauhdilla perässä. Huh, huh, selvisinpä hengissä tuostakin kokemuksesta. Kiitos, tämä taisi riittää minulle merenkulusta. Tiedän kyllä, että jotkut lajitoverini rakastavat yli kaiken noita kippoja ja niissä kulkemista, mutta he eivät ehkä ole typeryyksissään hypänneet laiturilta veteen 8-viikkoisina. Tiedän senkin, että se oli aikanaan kovin hölmö teko enkä oikein mielelläni siitä puhuisi, olkoonkin, että putoamiseni sai aikaan melkoisen säpinän kun lauma ihanan pehmeitä mammoja kääri minut kuiviin pyyhkeisiin ja pienenä nyyttinä kiersin sylistä syliin kunnes siihen autuuteen nukahdin.
Mutta takaisin tähän päivään. Rannalla minua odotti Ronja, musta monirotuinen ikäneito. Se tuli häntä heiluen vastaan ja vaihdettuamme asiaankuuluvat tervehdykset totesimme ensinuuhkaisusta kemioidemme pelaavan. Olen kieltämättä komea ilmestys, johon on helppo tutustua ja ihastua, etenkin tuommoiset ikääntyneet nartut yleensä viehättyvät minusta kovasti. Luontaisen vetovoimani lisäksi asiaan vaikutti varmasti viikko sitten trimmattu olemukseni.
Minulla oli oikein mukava ilta siellä saaressa. Ronja haastoi leikkiin ja juoksimme yhdessä kilpaa edestakaisin saarta päästä päähän. Annoin tietysti Ronjalle vähän tasoitusta hänen ikänsä vuoksi, eihän yli kymmenvuotias ja lyhytjalkainen millään muutoin pysyisi rinnallani. Ronja väsyi nopeasti ja vetäytyi mökkiin sohvalle lepäämään. Minä jatkoin yksikseni paikkojen tutkimista ja keksin kyllä itselleni tekemistä, mm. aikani kuluksi järsin palasiksi yhden tiskiharjan, haukuin tiehensä rantaan tuleen joutsenen, varastin saunassa olevien tossuja, shortseja ja paitoja ja annoin siinä sivussa mammallekin liikuntaa kun hän kulki perässäni ja otti niitä minulta pois. Veteen en sentään mennyt, mitä nyt tassuja vähän huuhtelin. Ronja kävi vähän väliä kastautumassa ja pitihän minun osoittaa, että en mikään mammanpoika ole (vaikka mitä suurimmassa määrin ainakin namin toivossa mamman poika olenkin!).
Jännittävä yksityiskohta siellä saaressa oli kuivunut hauen pää, joka jökötti rannassa tikun nenässä. Siihen kuulemma saaren väki laittaa kesän suurimman kalan pään merkiksi saalistuskyvystään. Ja melkoisia saalistajia ovatkin, sillä se pää oli suurempi kuin omani. Hui! Mamma tykkäsi, että se saattaa koitua minulle liian suureksi kiusaukseksi ja kun olin kerran sitä päätä meinannut maistaa, hän harmikseni nosti sen korkealle puun oksalle. Toki minä yritin sitä sieltä puusta haukkumalla pudottaa ja kun en viitsinyt asiaan niin suuresti paneutua, että olisin hakenut tuolin alleni, se unohtui loppuillaksi sinne. Kyllä mamma sitten isäntäväelle sanoi, että hauki on puussa, etteivät he ajattelisi minun sitä syöneen.
Vaikka strategista ajattelukykyä omaava olenkin, en tiennyt tuon taivaallista tulevasta koitoksesta. Olisihan minun pitänyt tajuta, että täältä on mentävä poiskin ja vielä samalla tavalla kun tultiin. Eivät ne taaskaan kysyneet minulta, että haluanko siihen kippoon ja siksi päätin, että saavat tehdä hieman enemmän töitä sen eteen. Taas harasin vastaan kaikin voimin. Mamma kyllä jo meinasi jättää minut saareen ja olisihan se ollut mukavaa kun Ronjakin oli siellä, mutta sitten muistui mieleen oma ruokakuppi ja lämmin paikka mamman ja Markun sängyssä. Ja niin oli taas annettava periksi. Niinpä sain jälleen nauttia satumaisesta hetkestä nuuhkien yöllisen meren henkeäsalpaavia tuoksuja siinä pärisevässä ja tutisevassa laitoksessa - toki mamman käsivarret tukevasti ja turvallisesti ympärilläni. Siitä rantautumisesta en jaksa enemmälti kertoa; hyppääminen korkealle laiturille keinuvasta kiposta oli pelottava kokemus, sen myönnän. Ja myöntää mamma ja Markkukin - heitä kun pelotti puolestani vielä enemmän.
terveisin Keke
So far so good. kunnes tultiin satamaan. Ai eikö oltukaan perillä? Ilmeisesti ei. Markku viittoili kummallisesti laiturilla ja kohta mereltä lähestyi iso kippo ja siinä kipossa (myöhemmin kuulin heidän kutsuvan sitä veneeksi) istui mies.
Karmeat epäilykseni osoittautuivat todeksi kun mamma heitti kassin siihen kippoon, ilmeisesti aikomuksenaan heittää minut perässä. Ja minutko muka tuohon keinuvaan, tärisevään ja metelöivään vehkeeseen!!? Ei muuten käy, jos minulta kysytte! Eivät kysyneet. Onhan se tahto minullakin, joten panin kaikki koipeni tanaan, joka ikisen varpaani haralleen ja pyllyn tiukasti maahan estääkseni joutumasta tuohon kamalaan rakkineeseen. Sitten ne vain jotenkin saivat minut hyppäämään siihen. Istuin aluksi ihan lamaantuneena tärisevällä lattialla, mutta kun säikähdyksestä selvisin, tajusin, että edessäni aukeni aivan ihmeellinen, miljoonien uusien hajujen maailma. Nostin varovasti kuononi kohti tuulta ja annoin ilman kulkea läpi sieraimien ahmien kaikki aistit ammollaan noita ihania kesäisen meren tuoksuja. Se oli jotakin se! Kun sitten muutaman minuutin päästä saavuttiin perille, Markku hyppäsi rantakivelle ja minä vähän haparoiden ja vähemmällä vauhdilla perässä. Huh, huh, selvisinpä hengissä tuostakin kokemuksesta. Kiitos, tämä taisi riittää minulle merenkulusta. Tiedän kyllä, että jotkut lajitoverini rakastavat yli kaiken noita kippoja ja niissä kulkemista, mutta he eivät ehkä ole typeryyksissään hypänneet laiturilta veteen 8-viikkoisina. Tiedän senkin, että se oli aikanaan kovin hölmö teko enkä oikein mielelläni siitä puhuisi, olkoonkin, että putoamiseni sai aikaan melkoisen säpinän kun lauma ihanan pehmeitä mammoja kääri minut kuiviin pyyhkeisiin ja pienenä nyyttinä kiersin sylistä syliin kunnes siihen autuuteen nukahdin.
Mutta takaisin tähän päivään. Rannalla minua odotti Ronja, musta monirotuinen ikäneito. Se tuli häntä heiluen vastaan ja vaihdettuamme asiaankuuluvat tervehdykset totesimme ensinuuhkaisusta kemioidemme pelaavan. Olen kieltämättä komea ilmestys, johon on helppo tutustua ja ihastua, etenkin tuommoiset ikääntyneet nartut yleensä viehättyvät minusta kovasti. Luontaisen vetovoimani lisäksi asiaan vaikutti varmasti viikko sitten trimmattu olemukseni.
Minulla oli oikein mukava ilta siellä saaressa. Ronja haastoi leikkiin ja juoksimme yhdessä kilpaa edestakaisin saarta päästä päähän. Annoin tietysti Ronjalle vähän tasoitusta hänen ikänsä vuoksi, eihän yli kymmenvuotias ja lyhytjalkainen millään muutoin pysyisi rinnallani. Ronja väsyi nopeasti ja vetäytyi mökkiin sohvalle lepäämään. Minä jatkoin yksikseni paikkojen tutkimista ja keksin kyllä itselleni tekemistä, mm. aikani kuluksi järsin palasiksi yhden tiskiharjan, haukuin tiehensä rantaan tuleen joutsenen, varastin saunassa olevien tossuja, shortseja ja paitoja ja annoin siinä sivussa mammallekin liikuntaa kun hän kulki perässäni ja otti niitä minulta pois. Veteen en sentään mennyt, mitä nyt tassuja vähän huuhtelin. Ronja kävi vähän väliä kastautumassa ja pitihän minun osoittaa, että en mikään mammanpoika ole (vaikka mitä suurimmassa määrin ainakin namin toivossa mamman poika olenkin!).
Jännittävä yksityiskohta siellä saaressa oli kuivunut hauen pää, joka jökötti rannassa tikun nenässä. Siihen kuulemma saaren väki laittaa kesän suurimman kalan pään merkiksi saalistuskyvystään. Ja melkoisia saalistajia ovatkin, sillä se pää oli suurempi kuin omani. Hui! Mamma tykkäsi, että se saattaa koitua minulle liian suureksi kiusaukseksi ja kun olin kerran sitä päätä meinannut maistaa, hän harmikseni nosti sen korkealle puun oksalle. Toki minä yritin sitä sieltä puusta haukkumalla pudottaa ja kun en viitsinyt asiaan niin suuresti paneutua, että olisin hakenut tuolin alleni, se unohtui loppuillaksi sinne. Kyllä mamma sitten isäntäväelle sanoi, että hauki on puussa, etteivät he ajattelisi minun sitä syöneen.
Vaikka strategista ajattelukykyä omaava olenkin, en tiennyt tuon taivaallista tulevasta koitoksesta. Olisihan minun pitänyt tajuta, että täältä on mentävä poiskin ja vielä samalla tavalla kun tultiin. Eivät ne taaskaan kysyneet minulta, että haluanko siihen kippoon ja siksi päätin, että saavat tehdä hieman enemmän töitä sen eteen. Taas harasin vastaan kaikin voimin. Mamma kyllä jo meinasi jättää minut saareen ja olisihan se ollut mukavaa kun Ronjakin oli siellä, mutta sitten muistui mieleen oma ruokakuppi ja lämmin paikka mamman ja Markun sängyssä. Ja niin oli taas annettava periksi. Niinpä sain jälleen nauttia satumaisesta hetkestä nuuhkien yöllisen meren henkeäsalpaavia tuoksuja siinä pärisevässä ja tutisevassa laitoksessa - toki mamman käsivarret tukevasti ja turvallisesti ympärilläni. Siitä rantautumisesta en jaksa enemmälti kertoa; hyppääminen korkealle laiturille keinuvasta kiposta oli pelottava kokemus, sen myönnän. Ja myöntää mamma ja Markkukin - heitä kun pelotti puolestani vielä enemmän.
terveisin Keke
torstai 30. heinäkuuta 2009
Kakkoskotona
Hei vain kaikille ystäville ja tuttaville, sukulaisille, naapureille ja kylänmiehille!
Olemme taas tämän viikon kakkoskotona järven rannalla. Mikäs sen mukavampaa, vaikka mamma ja Reijo tekevät kyllä kovasti hommia. Mamma on niittänyt järvestä varmaan nelilökilometrin alalta kaislat, Reijo taas on rempannut taloa ja hoitanut puutarhaa. Lisäksi hän on järjestellyt meidän alueelle kameravalvontaa ja muita hälyttimiä. Enhän minä täällä aina ehdi haukkumaan. Makoilen joko sisällä tai terassilla ja katson, etteivät Reijo tai mamma karkaa. Minua ei päästetä työn aikana vapaaksi, kun uteliaana kaverina laajennan mieluusti reviiriä ihan hissukseen. Lähistöllä kulkee vilkasliikenteinen pikitie, ja mamma väittää, että olen sellainen hölmö, etten ymmärrä autojen vaarallisuutta korille. Kuulemma monta koiraa on jäänyt autojen alle tällä tieosuudella.
Etelän suunta minua on pitkään kiinnostanut. Sieltä on usein kuulunut haukkuja, enkä ole tiennyt, mitä väkeä siellä oikein on mellastanut. Eilen asia selvisi, kun tapasimme lenkillä Vikin. Hän on kaunis harmaa-ruskea-valko-musta-blue merle-collienarttu. Tututstuimme todellakin eilen ja mieleeni tuli vanha tyttöystäväni Wilma. Viki viiletti samalla tavalla matalaa ravia kuin Wilmakin. Sen pääkin muistutti Wilman päätä kovasti, vain väri oli erilainen. Wilma oli nimittäin soopeli kuten minäkin. On se mukavaa, että on samanlaista väkeä ihan naapurissa.
Tänä kesänä olemme oleilleet pitkään täällä kakkoskodissa. Tulimme tänne maman kanssa jo toukokuun puolivälissä, muutaman kerran kävimme ykköskotona nukkumassa parin yön verran, sitten tulimme taas tänne ja viivyimme aina heinäkuun ensimmäiselle viikolle asti. Reijo piti ykköskotia pystyssä sillä aikaa.
Sen jälkeen tänne tuli Keke perheineen kolmeksi viikoksi ja nyt me olemme taas täällä.
Laitan tähän muutaman valokuvan kesästä ja kesävieraistani. Laitan kuvia myös kohtalokkaasta naisestani Emmasta, joka muutti vapun tienoilla koirien taivaaseen "vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena", kuten ihmisten isossa kirjassa tavataan sanoa.
Ensimmäisessä kuvassa tarkastan meidän "möljää", jonne mamma suunnittelee koivukujaa ja japanilaistyylistä puutarhaa. Paljon siinä on hommia, ennen kuin siitä on tullut harmoninen ja hyvinhoidettu puutarha. Nyt se on vielä melkeinpä vain ryteikköä ja nokkosia.
Tässä kuvassa istun ykköskodin puutarhassa. Siellähän meillä se japanilaistyylinen puutarha jo onkin.
Kolmannessa kuvassa (kunhan löydän sen) on Emma-koira, joka 13-vuotiaana nukkui rauhallisesti pois. Toivon Emmalle makeita unia ja hauskoja leikkejä koirien taivaassa.
Olemme taas tämän viikon kakkoskotona järven rannalla. Mikäs sen mukavampaa, vaikka mamma ja Reijo tekevät kyllä kovasti hommia. Mamma on niittänyt järvestä varmaan nelilökilometrin alalta kaislat, Reijo taas on rempannut taloa ja hoitanut puutarhaa. Lisäksi hän on järjestellyt meidän alueelle kameravalvontaa ja muita hälyttimiä. Enhän minä täällä aina ehdi haukkumaan. Makoilen joko sisällä tai terassilla ja katson, etteivät Reijo tai mamma karkaa. Minua ei päästetä työn aikana vapaaksi, kun uteliaana kaverina laajennan mieluusti reviiriä ihan hissukseen. Lähistöllä kulkee vilkasliikenteinen pikitie, ja mamma väittää, että olen sellainen hölmö, etten ymmärrä autojen vaarallisuutta korille. Kuulemma monta koiraa on jäänyt autojen alle tällä tieosuudella.
Etelän suunta minua on pitkään kiinnostanut. Sieltä on usein kuulunut haukkuja, enkä ole tiennyt, mitä väkeä siellä oikein on mellastanut. Eilen asia selvisi, kun tapasimme lenkillä Vikin. Hän on kaunis harmaa-ruskea-valko-musta-blue merle-collienarttu. Tututstuimme todellakin eilen ja mieleeni tuli vanha tyttöystäväni Wilma. Viki viiletti samalla tavalla matalaa ravia kuin Wilmakin. Sen pääkin muistutti Wilman päätä kovasti, vain väri oli erilainen. Wilma oli nimittäin soopeli kuten minäkin. On se mukavaa, että on samanlaista väkeä ihan naapurissa.
Tänä kesänä olemme oleilleet pitkään täällä kakkoskodissa. Tulimme tänne maman kanssa jo toukokuun puolivälissä, muutaman kerran kävimme ykköskotona nukkumassa parin yön verran, sitten tulimme taas tänne ja viivyimme aina heinäkuun ensimmäiselle viikolle asti. Reijo piti ykköskotia pystyssä sillä aikaa.
Sen jälkeen tänne tuli Keke perheineen kolmeksi viikoksi ja nyt me olemme taas täällä. Laitan tähän muutaman valokuvan kesästä ja kesävieraistani. Laitan kuvia myös kohtalokkaasta naisestani Emmasta, joka muutti vapun tienoilla koirien taivaaseen "vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena", kuten ihmisten isossa kirjassa tavataan sanoa.
Ensimmäisessä kuvassa tarkastan meidän "möljää", jonne mamma suunnittelee koivukujaa ja japanilaistyylistä puutarhaa. Paljon siinä on hommia, ennen kuin siitä on tullut harmoninen ja hyvinhoidettu puutarha. Nyt se on vielä melkeinpä vain ryteikköä ja nokkosia.
Tässä kuvassa istun ykköskodin puutarhassa. Siellähän meillä se japanilaistyylinen puutarha jo onkin.
Kolmannessa kuvassa (kunhan löydän sen) on Emma-koira, joka 13-vuotiaana nukkui rauhallisesti pois. Toivon Emmalle makeita unia ja hauskoja leikkejä koirien taivaassa.
tiistai 21. heinäkuuta 2009
Hyvää kesän jatkoa
Hei vain kaikille ystävilleni ja terveisiä! Eipä ole juuri tullut kirjoiteltua, kun aika on vierähtänyt kaikenmaailman hommissa. Mamma on viimeistellyt väikkäriään, joka vihdoin alkaa olla valmis ja jonka pitäisi saada esitarkastajat elo- tai syyskuussa. Sitten se lienee menoa kohti väitöstilaisuutta. Mamma on ajatellut, että minä voisin toimia toisena väittelijänä, koska minä olen tottunut siihen, että minulle haukutaan ja minä osaan myös haukkua takaisin ;-).
Olemme viettäneet koko alkukesän maalla. Omilla pelloilla ja omassa rannassa on ollut mukava juoksennella vapaana ja heittäytyä välillä selälleen sammalikkoon. Ai ihanaa kesää!
Tänä vuonna täytän 10 vuotta. Tasavuosijuhlat ovat edessä elokuun lopulla. Saa nähdä, keitä mamma meille kutsuu ja pidetäänkö juhlat kaupunki- vai maalaiskodissa.
Nyt taas töihin eli nukkumaan mamman työpöydän alle.
Olemme viettäneet koko alkukesän maalla. Omilla pelloilla ja omassa rannassa on ollut mukava juoksennella vapaana ja heittäytyä välillä selälleen sammalikkoon. Ai ihanaa kesää!
Tänä vuonna täytän 10 vuotta. Tasavuosijuhlat ovat edessä elokuun lopulla. Saa nähdä, keitä mamma meille kutsuu ja pidetäänkö juhlat kaupunki- vai maalaiskodissa.
Nyt taas töihin eli nukkumaan mamman työpöydän alle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
