Minä pikkupoikana

Katsokaapa, miten suloisia kuvia Marianne lähetti. Olin minä vauvana tosi söpö, vaikka itse sanonkin. Vauvakuvassa olen 12-viikkoinen, niin Mariannen albumissa lukee.

Kaksi muuta kuvaa on otettu mamman 50-vuotissynttäreiltä vuoden 2000 helmikuun alussa. Olen niissä puolivuotias.

Huomatkaa, kuinka joka karva on ojennuksessa. Poseeraan kuvissa topakasti ja katson suoraan kameraan. Smokkirusettikin näkyy mainiosti, kun ei vielä voi liioilla rintakarvoilla röyhistellä. Nykyisin tosin suurempikin huivi tahtoo hukkua karvojen sekaan, ja poseeraaminenkin on alkanut jo vähän laiskattaa.

Katsekontaktista vielä sen verran, että olen opettanut mamman katsomaan minua suoraan silmiin. Katseen avulla viestintä sujuukin aika mukavasti. Minulla on tapana ilmoittaa mammalle esimerkiksi siitä, että aion hypätä sänkyyn illalla tai mennä Reijoa katsomaan alakertaan.

Tiukka tuijotus auttaa niin ikään saamaan makupaloja pöydästä. Varsinkin ihmisten suuhunsa panemien herkupalojen tuijottaminen tuo useimmiten palkinnoksi herkkupalan myös koiralle. Se on, kuten Sun Tzu sanoisi, strategian managerointia ja taktiikan hallintaa ruoanhankinnassa, jossa kaikki keinot ovat tarpeen...