Uusia kuvia ja resepti

Tässä mamman ottamia uusia kuvia minusta.

Toisissa kuvissa minä kotona makoilen pöytien alla. Ne ovat lempipaikkojani, joista Keken kanssa käydään varsinainen haukkujen taistelu. Ulkokuvat on otettu ensilumen aikaan aamulenkillä 4.11.2007.

Huomaattehan lämpimän fleece-haalarini. Se on mukava päällä eikä kiristä mistään. Kylmälläkin on kiva käydä ulkona, ei palele eikä kastu. Jotkut ajattelevat sen olevan brassailua tai koiran inhimillistämistä, mutta mammalla on pukemiseeni todellinen syy:

Olen aika herkkäihoinen. Saan toisinaan hot-spottia nivusiin ja pepun päälle. Omalääkärini sanoi, että se johtuu kosteudesta. Kosteassa turkissa bakteerit lisääntyvät eksponentiaalisesti. Vaikka minulla on pienestä lähtien ollut oma, 2000 wattinen, kaksipiippuinen turkinkuivaaja, sisäturkki voi joskus jäädä kosteaksi. Mamma sanookin, että on järkevämpää pukea koiralle haalari kuin käyttää jatkuvasti kortisonivoidetta.

Tästä syystä minulla on myös garderobi: kolmet kurahaalarit, fleecehaalari, enstexhaalari, Burberryn liivi, sadeliivi, pimeäliivi, kaksi settiä kenkiä ja mamman kutomat siniraidalliset pässinpökkimät... On minulla lippalakkikin, jota tosin en koskaan käytä. Naapurit kävivät muutama vuosi sitten Singaporessa, ja toivat sen minulle tuliaisina.

Tossut sensijaan ovat oikein mukavat rapakelillä, varsinkin jos polkuanturoiden välit sattuvat ärtymään.

Viereisessä kuvassa painelen lenkkipolulla herkullisia hajuja maistellen. Joskus hajut ovat niin herkulliset, että ihan ahdistaa ja maha menee sekaisin. Marraskuu onkin aikaa, jolloin nuorelta mieheltä ennen menivät syömähalut. Silloin meidän talossa oli paniikki: koiraa vietiin haipakkaa lääkäriin ja syötettiin pentumuonaa, jotta saisin tarpeeksi kaloreita.

Mamma ei millään meinannut uskoa lääkäriä, joka väitti, ettei koira edes narttujen juoksuaikoina itseään nälkään tapa. Hössötti koko ajan kaikenmaailman koiranruokareseptien kanssa.

Tässä yksi kasvattajan resepti ruokahalua kiihoittamaan:

Aperitiivi:

raaka kananmunankeltuainen,

purkki hyla-kermaviiliä

ruokalusikallinen sokeria
Ainekset sekoitetaan hyvin ja asetetaan tarjolle kauniiseen kuppiin, ja sitten vain popsimaan.

Tämän annoksen popsin useimmiten silloinkin, kun muu ruoka ei maistu. Aikamiehenä tosin en enää niin kovasti juoksuista ahdistukaan, sen verran testosteronien toiminta on rauhoittunut. Joskus masu kuitenkin on vähän sekaisin, mutta se menee yleensä nopeasti ohi.