lauantai 19. tammikuuta 2008

Vanhoja valokuvia ja muisteloita

Mamma löysi jostain laatikonpohjalta vanhoja valokuvia, joita innostui skannaamaan ja toi sitten minulle blogiin pantavaksi. Tässä minä siis nuorna miehenä painelen. Näytti menohaluja vielä riittävän kovasti. Nykyisin olen laiskempi ja rauhallinen liikunta on enemmän mieleeni. Keppiä ja palloa silti mieluusti haen vieläkin.




Näissä kuvissa meitä on koolla koko sisarusparvi. Minä olen toinen noista ruskeista, se, jolla on tummaa kuonossa. Toinen on sisareni Kia.

Joku mustista karvakasoista on veljeni Dusty, jolla lienee jo monta muotovaliomainintaa. Hänestä en ole kuullutkaan pitkään aikaan.



Laitan tähän vielä muutaman kuvan suvun kokouksesta Kiteeltä. Siitä on jo muutama vuosi vierähtänyt, taisimme kokoustaa kuusi vuotta sitten 2001. Olisi mukava taas nähdä sukulaisia pitkästä aikaa. Toivon, että Sadulla riittää intoa järjestää tapaaminen, ja että meillä olisi aikaa lähteä ajamaan toiselle puolelle Suomea.



Viimeksi kokouksessa opetteltiin näyttelyetikettiä, saatiin hierontaa ja ennen muuta opittiin olemaan rauhassa trimmattaessa. Kävimme myös uimassa ja tutusteltiin. Myöhemmin ovat opetelleet lampaiden paimennusta, ihmisten jälestämistä metsässä ja muutakin koirien mielestä tosi kivaa.
Muistaakseni meitä oli ensimmäisessä kokouksessa mukana 15 sisarusta eri pentueista. Lisäksi oli muutama toisenrotuinen. Nykyään meidän sukua on jo paljon enemmän. Kasvamassa on jo toinenkin sisarusparvi, jolla on sama emo ja isä kuin minulla, nimittäin (Black Gary Graceful Girl Kira) ja Tulituikkeen Amor Allu. Taitaa isäukko olla panomiehiä...
Mamma tarjoilee istuntojen väliajalla sisaruksille koirankarkkeja.



Viereinen kuva on otettu Kerimäellä kesällä 2000 käydessämme Reijon ja mamman kanssa lomamatkalla sukulaisia tapaamassa.
Emo on siinä oikealla, sitten Kia, Seri, joka oli Shetlannin lammaskoira, ja jota kovasti kunnioitin. Vasemmalla olen minä itse. Serille tuli vanhemmiten dementia ja sen kuulo heikkeni. Lopuksi se ei kuullut paljon mitään. Kasvattajan mukaan sillä oli tapana istua kadunkulmassa ja odotella siinä, että joku tulisi hakemaan kotiin, kun se itse ei enää osannut. Seri ja emoni ovat sittemmin muuttaneet koirien taivaaseen.

Nyt taidan lopetella tältä erää. Pitää nimittäin viedä mamma lenkille, ettei se liikaa laiskistu. Onneksi saimme taas lunta. Mukavia unia niille, jotka ovat menossa nukkumaan!

Ei kommentteja: