Vapaana ollut susikoira hyökkäsi koirani kimppuun Edvininpolulla

Tämän kirjoitti Oliverin mamma:

Olimme koirani Oliverin kanssa lenkillä Edwininpolulla. Oliver oli hihnassa ja haisteli tyytyväisena tienreunan tuoksuja. Yhtäkkiä huomasin, että mutkassa, noin 20 metrin päässä meistä, seisoi vapaana iso schäferi. Käännyin poispäin kiskoen Oliveria mukaani huomattuani vieraan koiran olevan vapaana. Oliver kuitenkin alkoi haukkua eikä vieras muuta tarvinnut. Se juoksi meidät kiinni ja kävi varoittamatta Oliverin kurkkuun alkaen retuuttaa sitä kuin räsynukkea. Koiran omistajarouva tuli kaukana mutkan takana eikä nähnyt, mitä tapahtui.

Vieraan koiran hyökkäysaikeet huomattuani olin asettunut Oliverin eteen sitä puolustamaan, mutta otus kiersi minut ja kävi kiinni Oliverin kurkkuun. Minä syöksyin väliin ja - tyhmä ja ylisuojeleva mamma kun olen - otin schäferiä kuonosta kiinni ja työnsin sormeni sen suuhun tarkoituksena irroittaa sen hampaat Oliverin kaulasta. Samalla karjuin omistajaa apuun ja koiralle "irti" -komentoa. Vieras koira yritti muristen retuuttaa Oliveria uudelleen, mutta sain pidettyä sen pään paikallaan. Hötäkässä olin kaatunut selälleni lumihankeen koirien viereen ja huomannut tuijottavani schäferiä tiukasti silmiin 15 cm päästä sormet sen poskihampaiden välissä. Omistajakin ehti siihen vihdoin ja lausahti apua pyytäessäni ensin, että "Ei ne koirat toisiaan tapa". Minä siihen vastaamaan, että mistäs sinä sen tiedät ja että minun käteni ovat sinun koirasi suussa. Vasta sen jälkeen hän kehotti, että "Roy, irti". Kesti kuitenkin kauan, ennen kuin se päästi Oliverin irti.

Oliverin turkissa oli verta ja sormestani vuosi verta, mutta loppujen lopuksi taisimme päästä vähällä. Itse meidän poika käveli hyökkäyksen jälkeen kotiin ja lököttelee nyt työpöytäni alla. Päätään se kääntää kankeasti ja karvan alla on mustelmia. Toivottavasti ei ole tullut sisäisiä verenvuotoja. Tarkastuksessa huomasin, että kurkku on sinipunainen, samoin kaulan vasen puoli. Onneksi Oliverin rintakarvat ovat niin paksut, että suojasivat pahimmalta. Silti, jos sen niska on yhtä kipeä kuin minun käteni, jota särki koko yön, niin kurjaa sillä on ollut.

Lauantaina puolilta päivin kävin terveyskeskuksessa puhdistuttamassa haavani ja ottamassa jäykkäkouristuspiikin. Sitä ennen olin soittanut hätäkeskukseen sekä päivystävälle eläinlääkärille. Tämä määräsi Oliverille 20 päivän antibioottikuurin ja hätäkeskuksesta neuvoivat tekemään rikosilmoituksen. Antibiooteista tuli 40 euron lasku, omalääkärin tarkastuksesta tulee lasku myöhemmin (maksoi lääkkeineen 69 €). Maanantaina vien Oliverin lääkärintarkastukseen. Teen myös rikosilmoituksen, koska omistajan nimi on tiedossani. Onneksi on kännykkäkamerat!

Olin käynyt taistoon paljain käsin, koska vähää aiemmin olin antanut Oliverille namia. Vasemman käden keskisormen pää ensimmäisestä nivelestä lähtien on nyt paisuksissa, ja kynnen juuri tykyttää mustana. Se tietää kynnen irtoamista vähitellen. Olen vasenkätinen ja joudun työni takia paljon kirjoittamaan, mikä on nyt kivuliasta. Sain niin ikään jonknlaisen viivästyneen shokin, koska sairaalassa piti pistää maata ja illalla tuli itku. Yöllä näin painajaisia siitä, kuinka vieras koira retuutti Oliveria. Pahinta oli syvä avuttomuuden tunne siitä, koska kykeni vaaratilanteessa tekemään niin vähän. Onneksi - näin uskon - Oliverilla on oma suojelusenkeli, se on taatusti sellaisen ansainnut pidettyään kahden vuoden ajan hyvää huolta Altzheimeria sairastaneesta isästäni. Olen aina uskonut enkeleihin ja siihen, että hyvä lopulta voittaa (M.O.T.).

Koirien vapaana pito on laissa kiellettyä. Siksi ihmettelen, että vihaisen koiran annetaan juosta irrallaan. Lieventävänä asianhaarana sanottakoon, että vaikka vieras koira hyökkäsi tappoaikeissa, minun sormeni sen suussa ehkä saivat sen tajuamaan, että nyt ollaan tekemisissä ihmisen, ei enää lajitoverin kanssa. Toisaalta, jos schäferi olisi ollut vieläkin luonnevikaisempi, se olisi purrut sormeni jauhelihaksi ja Oliverin kaulavaltimon poikki. Se olisi voinut myös hyökätä minun kimppuuni, mutta ei sitä tehnyt.

Sellainen muistikuva minulla on, että tuo koira olisi aiemminkin yrittänyt käydä Oliverin kimppuun, mutta säikähtänyt karjahdustani. Silloinkin ilmoitin tapauksesta poliisille, mutta en tehnyt varsinaista rikosilmoitusta. Olisi ehkä pitänyt, sillä voihan tuolla terroristilla olla tilillään aiempiakin rikkomuksia. Kolme rikosilmoitusta aiheuttaa sen, että koira voidaan määrätä lopetettavaksi. Se on jokaiselle kunnon koiranomistajalle maailman kauhein painajainen.

Kannattaisi siis pitää koirat kiinni.