Luin tänään mamman avustamana Vasabladetista artikkelin siitä, kuinka löysässä taluttimessa kulkenut venäjänvinttikoira oli käynyt hölkkääjän kimppuun Vikbyssä Vaasan lähellä. Artikkelin otsikko oli: "16 sår uppstod då hund bet. Tänderna gick igenom tjocka kläder. Tinsrätten kommer att avgöra borzoiens öde".
Omistaja syyttää koiran puremaa uhria
Hölkkääjä oli pysähtynyt ja koira oli purrut häntä 16 kertaa. Pahinta on se, että omistaja syyttää uhria siitä, että tämä oli pelännyt koiraa. Omistajan mukaan koira oli purrut, koska hölkkääjä ei osannut suhtautua koiriin "oikealla tavalla". Laitan tähän linkin ruotsinkieliseen artikkeliin, niin voitte itse vilkaista.
Mummuja härnäämässä
Olen minäkin joskus pikkupoikana erehtynyt yhtä vastaamme kävellyttä mummua pelottelemaan. Hän kun näytti niin kovasti minua pelkäävän. Kiusaus oli tuolloin nuorelle miehelle ylivoimainen. Mamma siitä kuitenkin kovasti julmistui ja alkoi sen verran kovaäänisesti minua komentaa, että olen kerrasta viisastuneena sellaiset puuhat jättänyt.
Joskus vähän rähisen...
Nykyisin en juurikaan viitsi möykätä, mitä nyt joskus postin- ja lehdenjakajille, polkupyöräilijöille, mopoille ja skoottereille "ihan vähän" rähisen. Niiden lisäksi möykkään joillekin karvakuonoille. Ajopelit pitävät niin helvetillistä elämää, että vanhan korvat soivat kauan niiden ohiajettua. Posteljooneja on muuten vain mukava härnätä, sen muutkin koirat tietävät. Posteljoonit taitavat olla maailman haukutuin ammatinharjoittajien laji. Heimoveljille haukun sen tähden, että jotkut eivät millään sopeudu kulkemaan siivosti ja niitä on sen tähden vanhan ojennettava.
Talutin on myös koiran turva...
Meikäläinen itse kulkee nykyisin poikkeuksetta hihnassa niin kadulla kuin metsissäkin. Toisinaan tällainen tuntuu hätävarjelun liioittelulta, mutta on silti mielestäni hyvä asia. Omistajat ajattelevat koiran vapaana pitämisen olevan rakkautta. Ja onhan se mukava juoksennella esimerkiksi omilla pelloilla maalla. Mutta olen sitä mieltä, että todellista rakkautta ja omistajan viisautta on se, että koirat pidetään kiinni. Vapaana saattaisimme äkkitilanteisiin joutuessamme tehdä tyhmyyksiä.
Koirat ovat susien sukua
Koirat eivät ole pieniä ihmisiä, vaikka monet niin näyttävät luulevan. Meillä ei ole laumassa demokratiaa, eivätkä meidän johtamiskulttuuriimme kuulu laissez faire-johtamisen opit! Meillä luupäillä kun on erilainen maailmankatsomus kuin ihmisillä. Laumoissa vallitsee hyväntahtoinen yksinvaltius. Me seuraamme kyselemättä johtajaa, jota me puolustamme ja joka puolustaa meitä.Koirilla on koirien vaistot ja ME OLEMME SUSIEN SUKUA. Minähän sen tiedän.
Kuolemantuomion vaaraan saattaminen ei ole rakkautta
En ymmärrä sellaista rakkautta, joka ehdoin tahdoin saattaa rakkautensa kohteen tappeluun tai kuolemantuomion vaaraan. Sehän siitä tappelijalle seuraa, jos oikein huonosti käy. Uskokaa tai älkää: Viisaus asuu vanhoissa koirissa ja mammoissa. Monilta koiranomistajilta se kuitenkin kokonaan puuttuu!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti