Koiranomistajan sivistymätöntä käytöstä

Törmättiin taas vaihteeksi lauantai-aamupäivällä huonokäytöksisiin koiraihmisiin, joita oikeastaan voisi kutsua ihmiskoiriksi...

Kiusattu jatkaa kiusaamista
Ulkoilutin mammaa remmin päässä kotinurkilla, kun edellämme lampsi vapaana pikimusta suursnautseri-tyyppinen koira. Onneksi se haisteli niin ahkerasti uutisia tienviereltä, ettei huomannut meitä. Mamma tunnisti sen urokseksi, jonka tiesi joutununeen nuorena hyökkäyksen kohteeksi. Tästä syystä se on omistajansa kertoman mukaan siitä lähtien vihannut sydämensä pohjasta kaikkia koirauroksia. Minäkin olen sen murinoita ja haukkuja joutunut kuuntelemaan. Päälle se kävisi, jos satuttaisiin turvakkain ilman hihnoja. Omistajapariskunta saapasteli parinkymmenen metrin päässä koiransa jäljessä.

Koirien vapaana pitäminen on rikos
Hipsimme hiljaa takaisinpäin, mamma ja minä. Minä pidin kerrankin turpani kiinni, mutta mamma huusi kauempaa vieraan koiran emännälle kehotuksen panna koiransa liekaan. Emäntä ottikin koiransa kiinni, mutta alkoi rähistä mammalle tämän kysyttyä rouvalta, miksi hän pitää koiraansa irti, vaikka tietää sen vihaavan muita koiria. Emäntä selittelemään, ettei hänen koiransa hyökkää, ellei hän sitä käske. Mamma kysyi, mitä nainen olisi muutaman kymmenen metrin päästä voinut tehdä, jos hänen koiransa olisi käynyt kimppuumme. Totesi vielä, että koirien vapaana pitäminen on sitä paitsi lainvastainen teko yleisellä paikalla. Naisen mies seisoi vaiti vieressä ja veti sätkää.

Kuka pilasi lenkin?
Nainen julmistui ja alkoi rähistä meille aamulenkkinsä pilaamisesta. Silloin mammakin hermostui ja sanoi, että jos vielä näkee tuon koiran vapaana, hän ilmoittaa asiasta poliisille. Nainen huusi ja karjui s...tanaa. Ei hänelle juolahtanut lainkaan mieleen, että hän itse saattoi pilata meidän aamulenkkimme. Viidenkymmenen metrin päässä koira juoksi jälleen ilman hihnaa.

Kaikilla samat oikeudet ja velvollisuudet
Miksiköhän ihmiset eivät usko, että meitä on miljardeja tässä maailmassa. Me emme ole yksin eivätkä meidän tarpeemme mene muiden tarpeiden edelle. Jokaisella on yhtä suuri oikeus kulkea turvallisesti ja ilman pelkoa kadulla ja poluilla. Yhteiselämä edellyttää muiden huomioon ottamista. Koska itsekkyys tuhoaa, on oltava sääntöjä, joita jokainen noudattaa. Jos jokainen tekee, mitä ikinä haluaa muista välittämättä, elämä menee hösseliksi. Tämän totesi jo ukko-Durkheim, kun kirjoitti "kollektiivisista representaatioista" eli yhteisössä vallitsevista uskomuksista, pyrkimyksistä, säännöistä ja elämisen tavoista, joita tarvitaan, että kulttuuri syntyy ja säilyy ja joita ilman se kuolee ja häviää. Ilman kollektiivisuutta syntyy anomiaa. Se tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa lait ja säännöt ovat menettäneet merkityksensä. Anomia tarkoittaa kaikkien sotaa kaikkia vastaan, tilaa, jossa vahvimmat voittavat, mutta suurin osa häviää.

Yltioöyksilöllisyys tuhoaa
Viime aikojen tapahtumat ovat karvaasti osoittaneet, miten ylitöyksilöllisyys tuhoaa -sananmukaisesti. Nyt puhutaan kovasti yhteisöllisyydestä, vaikka oikeasti ei edes tiedetä mitä sillä tarkoitetaan. Minun mielestäni yhteisöllisyys on sitä, että jokainen omasta halustaan ja omien kykyjensä mukaan tekee parhaansa sen eteen, että kaikilla on hyvä elää ja olla. Tämä tarkoitaa, että vahvemmat puolustavat heikompia riippumatta siitä, ovatko ne/he köyhiä, rikkaita, viisaita vai tyhmiä. Ihmisten isossa kirjassa on ilmaistu kaksoiskäsky; rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Kultainen sääntö
Jokaisen meistä tulisi muistaa universaali eli kaikkina aikoina ja kaikkialla paikkansa pitävä "kultainen sääntö", joka eri kulttuureissa ja eri aikoina on ilmaistu vähän eri sanoin: "Mitä haluat toisten tekevän sinulle, tee sinä samoin heille" (Jeesus), "Mitä et halua itsellesi tehtävän, älä tee sitä myöskään muille" (Konfutse). Tunnettu filosofi Immanuel Kant toteaa saman kategorisessa imperatiivissaan: "Tee vain sellaista, minkä toivoisit muodostuvan yleiseksi laiksi".

Ole hyvä, että sinulle hyviä oltaisiin
Siinä meille kaikille, niin koirille kuin ihmisillekin, hyvän elämän perusta. Ollaan hyviä toisille, koska toivoisimme itsellemmekin hyviä oltavan.