Mammalta kului pitkä aika, ennen kuin hän uskalsi lähteä pidemmälle lenkille minun kanssani. Ei kuulemma itsensä puolesta pelkää, mutta minun puolestani kyllä. Hän ei välittäisi taistella toista kertaa sen enempää meidän koirien kuin muidenkaan elukoiden kanssa. Niin tiukka paikka se keväinen ottelu oli. Kuukauden verran minuun kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen yksi venhäterrieri-kavereistani sai kimppuunsa New Founlandin koiran niin ikään Edvininpolulla. Omistaja oli nytkin seisonut tumput suorana kykenemättä auttamaan kaveriani, jonka emäntä oli joutunut raahaamaan koiransa pois. Verta siinäkin oli kuulemma vuotanut, vaikka lääkäriä ei tarvittukaan. Omalääkärini mukaan koiria tuodaan tappelujen jälkeen klinikalle viikottain.
Vieläkään me ei olla mennty Edvininpolulle. Mamman mukaan metsissä ja lenkkipoluilla näkee usein vapaina kulkevia koiria, joiden isäntäväkeä ei näy mailla ei halmeilla. Ihmisillä on merkillinen usko siihen, että kaikki koirat on kilttejä. Heidän tuntuu olevan vaikea uskoa, että oma koira voisi hyökätä kenenkään kimppuun. Siksi koiria näkee pidettävän vapaana jopa keskikaupungilla. Viimeksi eilen mamma näki Hietalahdessa miehen lampsivan tupakka hampaissa samalla kun iso susikoira juoksenteli vapaana hänen lähistöllään.
Mitähän tuohon oikein sanoisi, ettei tulisi haukkuneeksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti